Jälkipyykin pesu edessä

Moni huokaisi helpotuksesta keskiviikkona, kun tieto postilakon loppumisesta saatiin.

Syvää helpotusta tunnettiin varmasti myös maan hallituksessa. Pääministeri Antti Rinteen (sd.) hallituksen alkutaival ei todellakaan ole mennyt etukäteen laadittujen suunnitelmien mukaan.

Omistajaohjausministeri Sirpa Paaterolle (sd.) viime päivät ovat olleet selittelyä ja tuskien taivalta.

Ja jälkipyykin pesu on vasta liotusvaiheessa.

Postin työmarkkinakiista paisui kohtuuttomaksi.

Yhteiskunnalle aiheutuneet tappiot eivät ole missään suhteessa kiistan kokoon.

Ellei sopua olisi syntynyt, olisi Raumankin satama tänään hiljentynyt.

Alkuviikon tukilakkojen vaikutukset tuntuvat paljon maanantaita ja tiistaita pidemmälle. Esimerkiksi isoista matkustaja-alusvarustamoista Viking Line ehti jo ilmoittaa pohtivansa uusimman aluksen liputtamista Ruotsiin.

Merenkulkualalta, kuten muualtakaan ei olisi varaa menettää ainuttakaan työpaikkaa.

Vähinäänkin hämmentävää oli kuulla ministeri Sirpa Paateron muuttuvia selityksiä.

Välillä hän ei tiennyt mitään, välillä tiesi, mutta väärään aikaan ja välillä hänen silmänsä ei laisin osunut oikeaan päivämäärään.

Koko liikkeenluovutusprosessissa ja siihen liittyvässä kokonaisuudessa on tunaroinnin maku.

Miksi ihmeessä tilanne päästettiin ajautumaan näin pitkälle ja näin tiukkaan umpisolmuun?

Keinoja tilanteen laukaisemiseksi olisi pitänyt etsiä alusta lähtien sieltä, missä kiistan ydin piileksi eli Postin sisältä.

Ainakin ulkopuolisesta näytti siltä, ettei 700 pakettilajittelijan työehtoasiaa yritetty tosissaan edes ratkaista ennen selvitysryhmän työtä.

Junnattiin paikoillaan ja Postin lakosta kärsineet pk-yrittäjät ja kansalaiset joutuivat hämmästelemään, miten neuvotteluissa päähuomio keskittyi valtataisteluun ja kiistoihin liittojen raja-aidoista.

Virheistä pitäisi ottaa opiksi.

Nyt näyttää kuitenkin siltä, etteivät alkutalven työmarkkinakiistat ole jäämässä tähän. Otteet puolin ja toisin ovat selvästi koventuneet.