”Tippaakaan liioittelematta voidaan todeta, että Euroopan energiarakenteissa koettiin viime vuoden helmikuussa järistys, joka heilautti pitkään vallinneita perusteita todennäköisesti pysyvästi. Koko Euroopan Venäjä-riippuvuus energia-asioissa vaikuttaa nyt, vain vajaata vuotta myöhemmin, jopa kollektiiviselta sinisilmäisyydeltä.”
Noin kirjoitti Teollisuuden Voiman toimitusjohtaja Jarmo Tanhua yhtiön vuosiraportissa.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan tosiaan mullisti Euroopan energiamarkkinaa.
Ennen sotaa melkein puolet Euroopan unionin maiden kaasusta tuotiin Venäjältä. Viime vuoden kuluessa venäläisestä kaasusta pystyttiin luopumaan miltei kokonaan.
Suomessa voi helposti unohtua, miten tärkeää kaasu on Euroopalle. Noin joka kolmas kotitalous käyttää kaasua lämmitykseen. Moni tehdas käy kaasulla. Lisäksi kaasusta tehdään sähköä.
Huoltovarmuus ja omavaraisuus ovat nousseet uusvanhalla tavalla arvoonsa Euroopassa.
Jo ennen Venäjän hyökkäyssotaa huoltovarmuudesta oli ruvettu puhumaan vakavammin kuin aikoihin.
Koronakriisin pahimmassa vaiheessa nähtiin, miten haavoittuvaksi monet toimitusketjut ovat tulleet, kun tuotantoa on siirretty kauas Aasiaan. Kiinaan liittyy myös merkittävää talouspoliittista epävarmuutta.
Energiakriisi on lisännyt ydinvoiman suosiota. Kuten Tanhua kirjoittaa: suomalaisten enemmistö seisoo ydinvoiman takana vankemmin kuin koskaan.
Ydinvoima hyväksytään koko Euroopassa laajemmin kuin aikoihin. Uusia ydinvoimaloita rakennetaan ja suunnitellaan muun muassa Ranskassa, Britanniassa ja Puolassa.
Ruotsissakin uusi hallitus muutti maan virallisen kannan vuosikymmenten jälkeen. Ruotsi pyytää Vattenfallia rakentamaan lisää ydinvoimaa.
Yleinen mielipide alkoi tässäkin muuttua jo ennen sotaa. Ydinvoimalla nähdään olevan paikkansa ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa.
Varmasti osansa on silläkin, että Eurajoella on esittää maailman ensimmäinen ydinjätteen loppusijoitusratkaisu.