Järisyttäviä muutoksia edessä

Suomi joutuu tulevina vuosina ja vuosikymmeninä vastaamaan vaikeaan kysymykseen: miten järjestetään koulutus pieneneville ikäluokille?

Yksinkertainen vastaus kuuluu, että tehdään niin kuin ennenkin. Suljetaan kouluja kyliltä ja reuna-alueilta sitä mukaa, kun oppilasmäärät vähenevät tietyn rajan alle.

Mutta miten temppu tehdään niin, että osaajia ja hyvinvointia riittää muillakin alueilla kuin suurissa kasvukeskuksissa?

Tätä ongelmaa käsittelee Suomen itsenäisyyden rahaston (Sitra) Mille väestölle? -selvitys. Se tarkastelee koulutusjärjestelmän suuntaa ottaen huomioon väestönkehityksen lisäksi myös muuttoliikkeen.

Tärkein viesti on tietoisuuden herättäminen väestönkehitykseen liittyvistä järisyttävistä muutoksista, sanoo selvityksen taustaraportin laatineen konsulttitoimisto MDI:n asiantuntija Timo Aro.

Arolla on piisannut viime vuosina unilukkarin hommia. Hän on herätellyt suomalaisia kuulemaan monen korvissa ikävää saarnaa.

Syntyvyys laskee rajusti. Työikäinen väestö vähenee monella alueella. Maan sisäinen muuttoliike kasvattaa entistä harvempia kaupunkeja.

Sitra peräänkuuluttaa joustavia alueellisia ratkaisuja, monimuotoista opiskelua ja oppilaitosten yhteistyötä – myös eri koulutustasojen välillä.

Jos alueella on yksikin opetusta tarjoava oppilaitos, voi se ottaa aiempaa laajemmin vastuuta koko alueen koulutustarpeista, arvioi vanhempi neuvonantaja Tapio Huttula Sitrasta.

Kyse on ennusteesta, johon voidaan vaikuttaa.

Syntyvyys voidaan kääntää uuteen nousuun. Suomi voi kasvaa koulutus- ja työperäisellä maahanmuutolla. Aikuisväestön koulutusta voi lisätä paljonkin.

Osaajapula on vielä vältettävissä myös sillä, että fiksuja ja rohkeita koulutusratkaisuja pystytään tekemään ripeästi.

Koulutuspaikkojen sijainnista tullaan vääntämään tiukasti kautta maan.

Unohtaa ei saa olennaista: mitä pieneneville ikäluokille opetetaan? Koulutammeko tekijöitä vanhaan maailmaan vai edelläkävijöitä, jotka oppivat oppimaan läpi elämän, muotoilee Huttula.