Jälleen on tultu vuodenkierrossa siihen pisteeseen, että Suvivirsi soi, ja on jo soinut, monessa kevät- ja valmistujaisjuhlassa. Suvivirttä pääsi Raumalla yhteisöllisesti laulamaan myös keskiviikkona torilla Rauman seurakunnan järjestämässä tilaisuudessa.
Suvivirsi ja erityisesti sen laulaminen kouluissa on vuosien varrella herättänyt myös julkista keskustelua. Opetushallitus sekä Eduskunnan perustuslakivaliokunta ovat linjanneet asiasta. Molemmat tahot ovat asiasta samaa mieltä, suvivirressä on kyse suomalaisesta kulttuuriperinnöstä, eikä sen laulamista voi pitää uskonnon harjoittamisena. Näin ollen kouluissa saa edelleen virttä laulattaa.
Kirkoissa suvivirsi lauletaan yleensä juhannuspäivän jumalanpalveluksessa. Virsi on edelleen melko yleinen myös kesän häätilaisuuksissa.
Suvivirsi koostuu kuudesta säkeistöstä, joista koulujen ja oppilaitosten päättäjäisjuhlissa lauletaan tavallisesti kolme ensimmäistä. Ne tulevatkin monelta suomalaiselta suoraan selkäytimestä.
Suvivirsi on alkuperältään ruotsalainen. Sen juuret löytyvät 1600-luvun lopulta. Virsi on suomennettu ruotsinkielisen runon mukaan. Suomentajana on toiminut mahdollisesti tuolloisen virsikirjatoimikunnan puheenjohtaja Erik Cajanus. Virsikirjaan se otettiin vuonna 1701. Virrestä on tehty uudistetut versiot vuosina 1867 ja 1937.
Suvivirsi on lämpimän ja heleä suven toivotus kukkineen sekä auringonpaisteineen.
Jos kuitenkin katsotaan virttä syvällisemmin, löytyy keväisen ilon takaa surua ja murhetta. Virsi nimittäin käännettiin suomeksi suurien kuolonvuosien jälkeen.
Ankarat vuodet johtuivat niin sanotusta pienestä jääkaudesta. Ilmasto oli normaalia kylmempää ja aiheutti ongelmia maanviljelykselle kaikkialla Pohjoismaissa. Sadot tuhoutuivat, viljaa ei ollut riittävästi ja ihmiset näkivät nälkää. Sairaudet kuten lavantauti ja pilkkukuume tappoivat ihmisiä.
Virren surumielisestä taustasta huolimatta se on edelleen yksi rakastetuimmista lauluista. Jos suomalaisilta kysytään suosikkivirttä, nousee Suvivirsi edelleen listan kirkkaimpaan kärkeen.