Jos se onkin koronaa?

Vatsa sekaisin: korona? Päätä särkee: korona? Vilun väristyksiä: korona? Veto pois ja väsyttää: korona?

Kaikki edellä mainitut voisivat olla koronan oireita. Jos normaalista poikkeavia tuntemuksia tulee, pitäisi heti hakeutua koronatestiin.

No, jos jokaisesta päänsärystä, vilun väristyksestä ja väsymyksestä pitäisi mennä testiin, emme ehtisi muuta tehdäkään, kuin olla testeissä ja karanteenissa odottamassa tuloksia, kokoajan.

Veikkaanpa ettei kukaan meistä mene testiin ihan kaikkein pienimmistä oireista.

Entäpä sitten jos se onkin koronaa ja sivuutamme sen pienen väsymyksen, jonka laitoimme rankan työviikon piikkiin, ja jatkamme eloamme normaalisti, eikä muita oireita ilmaannu.

Menemme normaaliin tapaan töihin, kauppaan, ehkäpä käymme ravintolassa ja matkalle sattuu se yksi riskiryhmäläinen, jonka oli välttämätöntä tehdä viikottaiset ruokaostokset.

Olemme saattaneet tietämättämme tartuttaa tämän pahaa aavistamattoman henkilön.

Emme todennäköisesti koskaan saa tietää, joutuiko hän sairaalaan ja selvisikö hän ylipäätään. Hän on vain yksi luku lisää tartunnan saaneiden joukossa ja meidän elämämme jatkuu tavalliseen tapaan.

Kun hallitus alkoi purkaa rajoituksia, tulkitsimme sen niin, että tauti on voitettu ja voimme elää taas normaalisti. Näin tulkitsivat asian myös monet yritykset ja poistivat asiakasrajoitukset tai pleksit kassoilta. Näin luultiin myös ebolasta, tuhkarokosta ja keltakuumeesta, ja edelleen tartuntoja putkahtelee esiin silloin tällöin.

Jos meille kerrottaisiin, että olemme olleet oireettomia taudinkantajia ja olemme sairastuttaneet tietämättämme henkilöitä, jotka ovat kärsineet taudista, muuttuisiko käytöksemme sitten, todennäköisesti.

Kun menemme seuraavan kerran pakollisille asioille, ajatellaan hieman miten käyttäydymme.

Huolehditaan käsihygieniasta, turvaväleistä ja jos mahdollista, niin jätetään pois matkasta ne henkilöt joiden ei ole aivan pakko olla mukana.

VMH