Jossain on pahasti käppiä

Tilastokeskuksen sivujen mukaan Suomessa oli vuonna 2018 yhteensä 360 818 yritystä. Näistä noin 90 prosenttia oli ns. mikroyrityksiä, jotka antoivat töitä ainoastaan 239 000 ihmiselle.

Edelleen Tilastokeskuksen lukujen mukaan yrityksiä, jotka työllistivät enemmän kuin 5 henkilöä, mutta vähemmän kuin 250 henkilöä, oli hieman yli 38 000. Töitä nämä yritykset antoivat noin 735 000 työntekijälle.

Isoja yrityksiä oli 633 ja ne työllistivät yhteensä noin 522 000 henkeä. Näin yrityksissä eli avoimella sektorilla työskentelevien määräksi tulee kaiken kaikkiaan yhteensä 1 496 000 henkilöä.

Valtion leivissä vuonna 2018 oli noin 138 000 ihmistä ja kunnat työllistivät vastaavasti noin 531 000 henkeä. Kun tähän laskee mukaan edellä mainitut yksityisen sektorin työntekijät, niin tilastojen mukaan Suomessa töissä käy yhteensä 2 165 000 ihmistä.

Toisella sivustolla työvoiman määräksi Tilastokeskus kuitenkin taas ilmoittaa 2 750 000 henkilöä, joista työttömänä on heidän mukaansa 184 000 ihmistä. Ja näin ”työllisiksi” eli potentiaalisiksi työssäkäyvien määräksi on merkitty yhteensä 2 565 000 ihmistä.

Missä nämä 400 000 ihmistä ovat? Koulutuksessa, vapaalla, piilotyöttöminä eli eivät edes välttämättä hae töitä? Kannattaa huomata, että viimeksi mainittu luku ei sisällä lapsia, nuoria, koululaisia ja eläkeläisiä tai muuten virallisesti työkyvyttömäksi todettuja henkilöitä.

Suomen asukasluku oli vuonna 2018 yhteensä 5 518 000 henkilöä, joista siis työvoiman osuus oli noin puolet. Vain noin puolet työvoimasta oli oikeasti töissä.

Korona-aika ei ole onneksi romahduttanut kaikkia työmarkkinoita. Esimerkiksi valtio on Tilastokeskuksen mukaan lisännyt viime vuonna työvoimaansa noin 20 000 henkilöllä ja isot yritykset ovat melko hyvin pitäneet pintansa. Iskun ovatkin vastaanottaneet lähinnä yksinyrittäjät ja ammatinharjoittajat.

Tässä valossa Suomen hallituksen tavoite 60 000 uudesta työpaikasta kuulostaa tällä hetkellä utopistiselta tavoitteelta. Todennäköisesti iso osa pienistä yrityksistä lopettaa toimintansa ja lisäksi edellä mainituille 400 000 ihmisen piilotyöttömällekin tulisi jo ennestään työttöminä olevien ohella keksiä jotain puuhaa.

Tilastokikkailulla ei tilannetta varmaan paranneta. Totuuden tunnustaminen voisi olla viisauden alku – kuten joku on joskus fiksusti todennut. Saattaisi toimia tänäkin päivänä.

Jouni Suominen (kok.)

Rauma, FT, KT