Joustavuutta julkiseen liikenteeseen

Kaiken aikaa puhutaan joustavuudesta niin työelämässä kuin yksityisestikin. Pyritään säästämään luontoa, varomaan turhaa saastutusta ja hiilidioksidipäästöjä. Syyllistetään puunpolttoa ja estetään elintarvikkeiden tuhlausta. Pyritään myös uudistamaan autokantaa ja siirtymään sähköautoihin.

On kuitenkin yksi alue, mihin tämä kehitys ei näytä yltävän: linja-autot, jotka typötyhjinä ajelevat niin kaupungissamme kuin maanteilläkin.

Kaupungilla kulkiessa ei voi olla huomaamatta jatkuvaa tyhjien bussien virtaa. Lähtiessään julkisilla kauemmaksi saa varautua istumaan yksin tai parhaassa tapauksessa kahden muun matkustajan kanssa satojen kilometrien matkalla.

Eikä kyse ole vain korona-ajasta – yleistynyt etätyö verottaa julkista liikennettä tulevaisuudessakin. Mökit yleistyvät ja mökkimatkoille pikkutien päähän kulkevat tarvittavat tavarat kulkevat sujuvammin omalla autolla, keskimääräinen mökkimatkahan on vähän alle 100 km.

Samanaikaisesti julistetaan Suomen olevan digiajassa ja logistiikan ulottuvan kaikille aloille. Suunnitelmien mukaan raideliikennettä kehitetään, ja sekin syö linja-autoilua.

Tulee väkisinkin mieleen eikö todellakaan julkista autoliikennettä voida järjestää paremmin. Nykyisillä kustannuksilla matkustajat voitaisiin viedä tilausliikenteen tavoin, ja säästöä koituisi paljon.

Jo nyt matkat tilataan pääasiassa etukäteen, joten tarve on tiedossa. Mikä tahansa muut järjestely säästäisi valtavasti aikaa, rahaa ja luontoa kuin nykyinen edestakaisin ajelu suurilla tyhjillä busseilla.

Kuka miettisi asiaa ja tekisi muutoksia, kun maailman sanotaan nopeasti muuttuvan?

”Kaupungilla kulkiessa ei voi olla huomaamatta jatkuvaa tyhjien bussien virtaa.”

Leena Niemi