Jumalten ja maapallon tuho

Kirjoittaja kysyy, moniko on valmis luopumaan mukavuuksistaan ilmaston puolesta.
Kirjoittaja kysyy, moniko on valmis luopumaan mukavuuksistaan ilmaston puolesta. Kuva: AOP

Hannu-Pekka Laiho sunnuntain lehdessä kuvasi nuorten mielipiteitä: he syyttävät edellistä sukupolvea maapallon ja tulevaisuutensa tuhoamisesta. Kyllä, tunnen siitä syyllisyyttä myös henkilökohtaisesti: innokkaasta yksityisautoilusta, lasten totuttamisesta lihansyöntiin ja myös turkisten käytöstä pakkastalvina, jollaisia ei enää näytä tulevan. Osallistuin kulutusjuhlaan, vaikka samalla pyrin säästämään ja keräämään omaisuutta.

Selitys on se klassinen: me emme tienneet. Silloin ei ollut aavistustakaan maapallon nopeasti vähenevistä resursseista eikä siitä, että toimintamme saa aikaan ilmastonmuutoksen, biodiversiteetin tuhoutumisen, merien saastumisen. Ei ollut aavistustakaan globaalista systeemistä. Me vain rakensimme isänmaata sodan tuhojen jäljiltä ja pakon edessä maksoimme suuria sotakorvauksia naapurimaalle.

Entä nyt, kun talouden myyntimiehet vaativat yhä voimakkaampaa kasvua? Myös nuoret osallistuvat kulutukseen, vaikka se heidän kohdallaan on erilaista. Tekniikka on tuonut halvempia ratkaisuja, mutta ei sähköinen kulutus ole sekään haitatonta.

Aikaisemmin tuho oli vain paikallista, mutta nyt globaali kulutus tuo siirtokustannukset ja vegaanien ravinto koostuu usein ulkomaisista raaka-aineista. Kuka tajuaa, mitä se merkitsee luonnon mittakaavassa? Moniko suostuu luopumaan mukavuuksista omassa elämässään? Pentti Linkola teki niin, mutta seuraajat ovat vähissä.

Oireellista on, että virusten muuntuessa ja tehdessä tuhoaan vain odotetaan rokotusten jälkeen koittavaa matkailubuumia. Etsitään helppoja ratkaisuja, jotka nekin vahingoittavat luontoa jopa arvaamattomalla tavalla.

Pian voidaan taas sanoa: me emme tienneet. Siitäkin huolimatta, että tiedemiehet julistavat suurista muutoksista ympäristössämme. Tuskin kukaan sitoutuu vähentämään kulutustaan, lopettamaan matkailua, ostelua, sometusta, meikkejä tai herkuttelua. Kuka suostuu, jos luvataan verta, hikeä ja kyyneleitä kuten sodan aikana Englannissa?

 Sen sijaan kaiken on oltava helppoa, ja se koskee myös nuoria. Monet pitävät itsestään selvyytenä nykyistä elintasoa, joka on kuitenkin rankan työn tulosta.

Mitä sille tapahtuu tulevaisuudessa, on todella arvoitus, mutta ei hyvältä näytä.

Leena Niemi