Kaikki onnistui ennenkin myös Säkylän Pyhäjoella. Luontevasti myös postin jakelu: E-liikkeen myymälänhoitaja Valtteri Salonen toimi asiamiehenä, ja linja-auton kuljettaja rahtimiehenä.
Pyhäjoelle osoitettu posti oli sidottu paperinarulla yhteen, ja Valtteri otti nipun vastaan kuljettajalta. Hän vei sen myymälään, lukitsi oven ja jäi odottamaan noutajia, joita oli tullut joka tuvasta postinhakuun. Vaikka postia ei ollut tulossakaan.
Pihapiiri toimi kylän tietotoimistona ja haluttuna tarinafoorumina. Ja viereinen tappitori palloiluhallina ja juhlasalina ennen rukoushuonetta. Omatoimisesti.
Sovittuun aikaan, kuudelta ehtoolla, Valtteri aukaisi oven, ja postinhakijat rynnistivät sisään. ”Kalle Heinonen, Vilho Loise, Aune Kauniola, Martti Simula” luki Valtteri osoitteita postilähetyksistä, jotka siirtyivät kädestä käteen oikealle vastaanottajalle.
Kyläläiset, minäkin, nauttivat naapurien seurasta, hevosen paskan tuoksusta varmistaen tuontilannoitteiden sijaan suurempaa satoa, vihreät oraat ensimmäisinä. Ja terveyspalveluista, vaikka pitäjässä oli vain yksi kunnanlääkäri, Jaakko Kyllönen sikareineen, ja yksi terveydenhoitaja ja kätilö. Sekä itseoppinut Kaukoranta parantamassa kotieläimiä. – Huushollin tavarat saatiin kolmesta kaupasta ja pankista, erikoistavarat kirkolta, ja väkevät Koivuniemen Villeltä. Kirkkoon mentiin kävellen, polkupyörällä tai hevosella, talvella yli Tammuun pitkin Pyhäjärven jäätä.
Asutuksen iästä kertoo tarina Keto-Seppälän seinäkellon tärpästikusta, jonka varjo oli syönyt suuren kolon salin hirsiseinään. Jo silloin myös säästettiin sähköä: Telkkaria ei edes ollut. Iltaisin sähkölamput saivat olla pimeänä, kun leikittiin vaimon kanssa Peiton Pleissiä, jolloin koulukin täyttyi oppilaista. Puilla lämmitettiin tupa, sauna ja perunakattila.
Mikään ei nyt riitä, varsinkaan suurimmissa keskuksissa ja metropoleissa. Keskitetään lisää, tyhjennetään maaseutua ja ruokitaan ilmastonmuutosta, luontokatoa ja velkavankeutta.
Mutta ”etehen on elävän mieli”. Poliitikot tarjoavat kilpaa yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista: Ilmaisia palveluja, joita ei tietenkään ole. Riidellään, kuka maksaa kun kassa on tyhjä. Keskitetään, jolloin palvelut, ihmiset perässä, vähenevät kylistä ja koko maaseudulta.
Ja kustannukset nousevat. Väheneville kyläläisille jää vain maksumiehen rooli. Sote-uudistus viemässä allikkoon. Mistä puuttuvat rahat ja ruoka, kun maaseutu on tyhjä!
Uudet vastatuulet tuntuvat nyt puhaltavan Pyhäjoellakin. Kaikki tuulet kuitenkin kääntyvät, varmasti ennen pitkää täälläkin. Niinpä minäkin lähden kotoani vain käymään, ja tulen takaisin.
Entiseen ei tietenkään tule palata Säkylässäkään. Mutta Satakunnan ja koko Suomen, Säätytalollakin, olisi tärkeä istua miettimään, olisiko sittenkin kaikkien etujen mukaista vähintäänkin hillitä vallitsevia keskittämisen tsunamituulia. – Tasa-arvoista, tehokkainta ja huokeinta olisi asuttaa ja työllistää maaseutu.
Esko Eelateollisuusneuvos, Säkylä