Maat, joissa olen viettänyt Suomen lisäksi eniten aikaa elämässäni ovat kaksi hyvin erilaista maata: Yhdysvallat ja Namibia.
Vaikka maat sijaitsevat eri mantereilla ja ovat eri kokoisia, niistä löytyy myös yllättäviä yhtäläisyyksiä.
USA:n presidentinvaalien tuloksien realisoituminen Donald Trumpin astuttua virkaan tammikuun lopussa 2017 sai minutkin pohtimaan: mitä demokratia on?
Suomalaisessa mediassa käytiin keskustelua, että valta kaapattu ja miten tilanne vaikuttaa Suomeen.
Jälleen kerran tuli mieleeni, että asioilla on monta puolta. Itselläni kiinnekohta Yhdysvaltoihin on siellä asuminen ja työskentely vuoden ajan 2004–2005.
Vaikka meistä eurooppalaisista Trumpin päätökset voivat tuntua erikoisilta ja emme voi niitä ymmärtää, tulee muistaa, että hän on vapailla vaaleilla valittu valtion päämies.
Arkielämässä presidentin vaihtuminen ei juurikaan näkynyt työmatkallani Washington DC:hen viikko virkaanastujaisten jälkeen.
Pieniä merkkejä toki oli ilmassa. Lentokentällä mielenosoittajat olivat kyltteineen toivottamassa ulkomaalaiset tervetulleiksi. Lauantai-iltana hotellini eteen ei päässyt autolla, kun koko kortteli oli eristetty autoliikenteeltä. Sunnuntaina kävelin mielenosoittajien joukossa takaisin hotellille.
Koko matkan mielenkiintoisin kohtaaminen oli kuitenkin seminaarihotellin vartijan kanssa. Hän oli kotoisin Eritreasta, USA:n armeijassa työskennellyt ja norjalaisten NATO-koulutuksiin osallistunut herrasmies. Hän kertoi ihailevansa pohjoismaista hyvinvointiyhteiskunnan mallia. Yksi maa, monet kasvot.
Namibiassa puolestaan on 12 eri heimoa, jokaisella oma kielensä ja kulttuurinsa.
Me suomalaiset, kuten monet muut kehittyneiden maiden ihmiset usein unohdamme, että yhteistyö kehittyvissä maissa vaatii molemminpuolista ymmärrystä.
Namibiassa olen käynyt yhdeksän kertaa alle kolmessa vuodessa, mutta joka kerralla opin uuden palasen, miten paikallisesti toimitaan.
Namibiassa NAMURBAN-projektissamme tavoitteena on kestävä liiketoiminta.
Vaikka uusi teknologia olisi ylivertainen, ei sille ole markkinoita, jos se ei sovi paikallisiin olosuhteisiin.
Asiat jotka ovat meille suomalaisille itsestäänselviä voivat olla toisille outoja ja jopa loukkaavia.
Suomessa jaksetaan ihmetellä USA:laisten alastomuuskammoa. Olen käytännössä huomannut, että suomalaisten saunomiskulttuuri herättää laajaa kansainvälistä ihmetystä ja kummastusta.
Olin toukokuussa Kuuskajaskarin saaren saunassa neljän namibialaisen rouvan kanssa osana namibialaisten businessdelegaation vierailua.
He vertasivat saunaamme heidän paikalliseen saunaansa, jota käytetään mm. flunssan parantamiseen.
Samalla logiikalla ehdotin SAMK:n ensimmäiselle vaihto-opiskelijallemme strategisesta kumppaniyliopistostamme NUST:sta, että voisimme mennä yhdessä kotonani Eurajoella saunaan.
Opiskelija hieman hämmentyi ja ensimmäisenä kysyi, tuleeko myös mieheni saunaan.
Selitin pitkät pätkät suomalaisesta saunakulttuurista. Hän kertoi, että Namibiassa lapset eivät saa nähdä vanhempiaan alastomana.
Hän koki, että yhteinen saunominen olisi loukkaus minua kohtaan. Hän kävi saunassamme, yksin.
Ihmisiä ja tapoja on monia mantereesta ja maan koosta riippuen.
Olen onneksi havainnut, että yhteinen tekijä meille kaikille ihmisillä on hymy. Joissakin paikossa tulee kuitenkin olla vakava.
Maahantuloviranomaisille, olit sitten USA:ssa tai Namibiassa ei kannata vitsailla.
Dullesin kansainvälisellä lentokentällä Washington DC:ssä rajaviranomainen tiedusteli syitä, miksi saavun maahan. Lopulta hymyssä suin hän lopulta kysyi, olenko löytänyt jotain jännittävää tutkimustyössäni. Vastasin ympäripyöreitä hymyssä suin.
Kaikki me ollaan ihmisii ja hymy auttaa aina.
Vaikka uusi teknologia olisi ylivertainen, ei sille ole markkinoita, jos se ei sovi paikallisiin olosuhteisiin.
Kirjoittaja on filosofian tohtori, jokatoimii tutkimuspäällikkönä SAMKissa Raumalla