Helsingin kaupunginteatterissa viime viikolla Suomen ensi-iltansa saanut musikaali Billy Elliot on teemoiltaan varsin ajankohtainen.
Näin siitäkin huolimatta, että se kertoo 30 vuoden takaisesta ajasta. Ja siitä huolimatta, että tarina kerrottiin elokuvana jo 15 vuotta sitten. Musikaaliversiokin on pyörinyt Lontoon West Endissä yli kymmenen vuotta.
Tarina on niin vahva, ettei pop-tähti Elton Johnin säveltämä musiikki nouse pääosaan. Tapahtumat sijoittuvat Pohjois-Englannin kaivoskaupunkiin, jossa perheet ovat ahtaalla kaivoslakon takia. Äiditön Billy-poika vaihtaa nyrkkeilyhanskat balettitossuihin, mikä ei todellakaan miellytä lähipiirin miehiä.
Musikaalin suomalaiset nuoret pääosan esittäjät kertoivat tv-haastattelussa, että heidän on vaikea ymmärtää aikaa, jolloin pojat eivät saaneet tanssia balettia.
Viisikymppinen ymmärtää, koska muistaa. Kukaan kavereistani ei uskaltanut kokeilla taitoluistelua. Ellei sitten joku rohkea tehnyt sitä Billyn lailla salaa.
Nuoret ovat avarakatseisempia kuin vanhempansa. Erilaisuus hyväksytään tänään paremmin kuin 30 vuotta sitten ja hyvä niin.
Silti suvaitsemattomuuteen törmää edelleen harva se päivä.
Suvaitsevaisuuden lisäksi Billy Elliotissa on ajankohtaista solidaarisuus.
Kun isä lopulta taipuu hyväksymään pojan tyttömäisen harrastuksen, hän joutuu puntaroimaan arvojaan toisellakin tavalla. Onko oikein mennä lakkorikkurina töihin, jotta voi kustantaa lapsen harrastuksen?
Suvaitsevaisuus ja solidaarisuus ovat upeasti törmäyskurssilla myös Rauman filmijuhlilla reilu viikko sitten nähdyssä elokuvassa Pride. Tosipohjaisessa tarinassa lakon ahtaalle ajamat kaivostyöläiset aluksi kieltäytyvät rahallisesta tuesta, koska sitä tarjoaa väärä taho. Lopulta homojen ja lesbojen apu kuitenkin kelpaa.
Vuoden kestänyt kaivoslakko on suosittu aihe kirjailijoille ja käsikirjoittajille. Aihe on kaikille briteille tuttu ja tunteisiin vetoava.
Pääministeri Margaret Thatcher oli jo etukäteen päättänyt, että kun seuraava kaivoslakko alkaa, hän ei anna tuumaakaan periksi. Konservatiivihallitus odotti kylmästi, että nälkä ajaa miehet kaivoksiin. Kaivostyöläiset hävisivät katkeran työtaistelun 10–0. He menettivät rahaa ja työpaikkansa.
Kaivoslakolla Thatcher mursi ammattiyhdistysliikkeen vaikutusvallan Britanniassa, mikä oli tarkoituskin. Rautarouva sai kovasta linjastaan arvostusta ja arvostelua. Maan työmarkkinat kuitenkin muuttuivat isosti ja pysyvästi.
Suomessa Juha Sipilän johtama porvarihallitus ei ole vielä samalla tavalla napit vastakkain ammattiyhdistysten kanssa kuin Thatcherin kabinetti aikoinaan.
Välien viilenemistä tuskin voi välttää, kun hallitus tulee ulos vaihtoehtoisten keinojensa kanssa. Yhteiskuntasopimuksen kaaduttua hallitus tehtailee nipun lainmuutoksia, joita ay-väki tulee kovaan ääneen vastustamaan.
Mihin se johtaa? Muuttuuko Suomi ja mihin suuntaan?
Kirjoittaja on Marva Median päätoimittajajanne.rantanen@marvamedia.fi Twitter: @janne_rantanen
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.