Kaksi taiteilijaa ja kalastajaa, merimetso ja minä

Merimetsoparvi lensi Rauman sataman tuntumassa keskiviikkona.
Merimetsoparvi lensi Rauman sataman tuntumassa keskiviikkona. Kuva: Pekka Lehmuskallio

Tunnen syvää kollegiaalisuutta kanssasi taiteilijatoverini merimetso. Työskentelemmehän me molemmat samoissa maisemissa ja ulkoluodot ovat mieluisimpia kohteitamme.

Täytyy rehellisesti tunnustaa, että hieman kadehdin sinun valkoisen värin käyttöäsi. Olet siinä kiistaton mestari!

Tuon pelkistetymmäksi ei voi värien käyttöä enää saada. Vain yhdestä tuubista pusertamalla teet mahtavia kalliomaalauksia. Valkoinen on sikälikin hyvä väri, että se tuo luotojen muodon paremmin esille, kun ei ole muita värejä sotkemassa mielikuvaa.

Tekniikkasi on periaatteessa aivan samanlainen mutta käänteinen, millä meitä Turun piirustuskoulussa opetettiin aikoinaan saamaan esille valkoisen kipsireliefin muodot. Valo muodosti varjoja sen pinnalle ja vain hiiltä käyttäen oli saatava esille kohteen kolmiulotteisuus.

Me teimme siis valkoisesta mallistamme mustan avulla niin luonnollisen kuin mahdollista. Juristit hallitsevat myös tämän tekniikan molemmin päin. He voivat muuttaa valkoisen mustaksi tai päinvastoin tilanteesta ja maksajasta riippuen. Eräät muutkin yksilöt hallitsevat muita paremmin mustavalkoisen ajattelun.

Jos sitten menemme toiseen yhteiseen alueeseemme eli kalastukseen: totean vain, että olen rinnallasi pelkkä näpertelevä amatööri. Sinä yhä suuremmaksi käyvän sukusi kanssa hallitset kohta ammattimaisesti koko Itämeren rannikkokalastusta.

Minä saan leipäni maalaamalla, mutta kuinka moni kalastaja tulee menettämään oman leipänsä sinun sukusi mielettömän lisääntymisen ja kroonisen nälän seurauksena?

Keskityn nyt kuitenkin vain Raumalle ja Kaurasten saaren ympäristöön, mistä minulla on kalastajana ja havainnoitsija yli 60 vuoden kokemus.

Kaurasten ja Saukkojen välinen matala ja kivikkoinen salmi on kautta aikojen ollut raumalaisten tiedossa oleva varma haukipaikka. Se neuvottiin aikoinaan meille vähäpojillekin. Niinpä aina oli hauki äidille kotiin tuomisena, kun aikansa salmessa virvelöi.

Aikuiseksi vartuttuani otin käyttööni muutaman verkon, niin kuin monet Kaurasten mökkiläiset tekivät. Aina oli verkoissa muutama paistoahven, oikea jörrikkä ja ehkä haukikin.

Kalaa otettiin ylös kohtuudella omiksi tarpeiksi ja sitä riitti kaikille mökkiläisille. Sitten sinä ilmaannuit salmeen lukuisine nälkäisine sukulaisinesi ja mitä tapahtui?

Ennen kalaisa salmi on muuttunut nyt lähes kalattomaksi. Hieno luonnon ekosysteemi, ravintoketju on katkennut. Sukusi kyltymätön nälkä on vienyt kalat vedestä kirjaimellisesti. Kun te olette syöneet pikkukalat, häviävät niitä aiemmin kalastaneet monet vesilinnut, sekä isot ahvenet ja hauet.

Mitä voi tehdä? Kysyä neuvoa Varsinais-Suomen ely-keskuksesta? Ei kiitos. Näyttöjen perusteella voisi kuvitella, että siellä ei ole aina kaikki muumit kotona.

Lasse Kempas