Kalanmaksaöljyä seurakunnan päätöksentekoon

Rauman seurakunta on maamme suurimpia ja taloudellisesti vahvimpia. Työntekijäkaarti on monipuolinen ja työntekijät ovat motivoituneita ja ammattinsa osaavia. Toiminta on laajaa, vauvasta vainajaan.

Seurakunnan toiminnasta löytyy se kirjo, mitä pitääkin löytyä. Kiitos toiminnan hyvästä tilasta kuuluu asiansa osaavalle henkilöstölle – ei niinkään hallinnolle.

Muutamia vuosia sitten seurakunnan hallintotapa haki vertaistaan omassa sarjassaan. Sen seurauksena oikeusistuimissa käsitellään vieläkin asioita, mikä hyvällä hallintotavalla olisi voitu välttää.

Aikoinaan näet osa kirkkoneuvostosta luotti enemmän asioista pihalle vieviin lähteisiin kuin totuuden avaaviin asiakirjoihin. Yliempatian tunne vei voimakkaammin kuin järki, vaikka joskus tämä ohjain on enemmän kuin tarpeellinen.

Valheet paljastuivat, mutta vahinko oli jo tapahtunut. Useamman sadan tuhannen euron vahingot olisi voitu välttää asioihin paremmin paneutumalla.

Liekö johdatusta vai työntekijöiden taitoa, että hallinnon suhmuroinnista huolimatta toiminta pysyi hyvälaatuisena. Hallinnon vatulointi vaikutti kuitenkin työntekijöihin. Osa seuraa erittäin tarkkaan työilmapiirin muutoksia. Vanhoihin juoksuhautoihin voidaan tarpeen tullen suojautua nopeasti. Kyynisyyttä voi vaistota.

Hallinnon putsatessa hiekkalaatikkoaan, toiminta rajoittui omalle reviirilleen. Väkevistä toiminnallisista ulostuloista ei ole vielä havaintoja. Toimintanäky ei tahdo avautua seurakunnan jäsenelle. Hiihdellään tuttuja latuja. Pelataan varman päälle.

Hallinnon on innostettava toimintaa ihmisten ulottuville ja keskelle. Ihmisille pitää tarjota mahdollisuuksia tulla mukaan tai olla rauhassa mukana taaempana. Hengellinen demokratia on sitä, että toiminta on kaikille avointa ja monimuotoista, ei vain joillekin suunnattua ja heitä huomioon ottavaa. Koska seurakunta on suuri, on sen hengellinen antikin oltava laajaa ja moniulotteista

Toimivasta on pidettävä huolta, mutta uusiakin teitä ja toimintatapoja on etsittävä. Kaappiin ei pidä mennä eikä sinne jäädä, vaikka jotkut tahot sitä niin tahtovatkin.

Luottamushenkilöiksi tarvitaan ihmisiä, jotka katsovat toimintaa kokonaisuutena eikä vain oman kuppikuntansa tarpeita ajaen. Jotka tuntevat alan. Jotka käyttävät järkeä enemmän kuin tunnetta. Ottavat asioista selvää ja tekevät johtopäätökset sen jälkeen. Saavat suunsa auki silloin kun sen aika on. Jotka ovat mieluummin rehellisiä kuin miellyttämishaluisia.

Rauman seurakunnan päätöksenteko tarvitsee kalanmaksaöljyä. Eihän se hyvälle maistu, mutta on terveellistä ja tarpeellista.

Tarjoudun sen tarjoilijaksi.

Seppo Sattilainen

teologian tohtori, ehdokas