Kampanjaväki arvossaan presidenttipelissä

Sauli Niinistön tukijoukkoja Cafe Niinistössä vaalikampanjan aikana vuonna 2012. Arkistokuva: Pekka Lehmuskallio

”En ole asettumassa ehdolle nyt yhtään mihinkään. Keskitytään käsillä olevaan sotaan ja talven geopoliittisiin haasteisiin. Paljon töitä tehtävänä ja vauva hoidettavana”.

Tuollaisella viestillä Mika Aaltola ilmoitti maanantaina, ettei sittenkään ole osallistumassa presidenttipeliin – muuten kuin tutussa roolissaan ulkopolitiikan kommentaattorina.

Presidentti Sauli Niinistön seuraaja valitaan tammikuun lopulla 2024 eli reilun vuoden päästä.

Toistaiseksi virallisia ehdokkaita on vasta yksi: Liike nytin Harry Harkimo.

Vahvoina ehdokkaina on pidetty aiemmin kakkoseksi jäänyttä ulkoministeri Pekka Haavistoa (vihr.) ja Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehniä (kesk.).

Median tilaamissa kyselyissä yllättäväksi kärkiehdokkaaksi ponkaisi Venäjän sodan vuoksi paljon julkisuudessa esiintynyt Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola.

Ilta-Sanomien gallupissa hän nousi jopa suosituimmaksi. Taisi olla ensimmäinen kerta, kun ykköstilalla keikkui nimi puoluepolitiikan ulkopuolelta.

Aaltola ei kuulu mihinkään puolueeseen. Se on vahvuus, mutta myös heikkous.

Ainakin tähän asti laaja ja uuttera kampanjaväki on ollut arvossaan kaikissa presidentinvaaleissa.

Onnistuisiko tämä työ ilman vahvaa puoluekoneistoa? Sitä lienee Aaltolakin miettinyt ja taustalla selvittänyt.

Tarkalleen ottaen Aaltola ei koskaan kisaan ilmoittanut. Hän vain ”ei sanonut ehdotonta eitä presidenttiehdokkuudelle” (LS 18.10.).

Mustana hevosena esille on nostettu myös Suomen Washingtonin-suurlähettiläs Mikko Hautala. Haastattelussamme hän myönsi, että ”jossain määrin kiinnostusta on ollut ja tuen ilmaisuja tullut” (LS 21.8.).

Kokoomuslaisena pidetty Hautala uskoo, että suomalaiset hakevat nyt uskottavaa ulko- ja turvallisuuspolitiikan osaajaa ja ehkä uusia kasvoja.

Todennäköisimpänä Hautala piti sitä, että presidentinvaalien voittaja on puolueen asettama ehdokas, joka saa tukea laajalti.