Mieleeni on jäänyt aikanaan Rauman seuraparlamentin puheenjohtajan Daniela Tanhuan puheenvuoro, jossa hän toi esiin liikuntaseurojen yhteiskuntavastuuta.
Hän tarkoitti sitä, että urheiluseurojen tulee tarjota liikuntakasvatusta kaikille halukkaille eikä keskittyä pelkästään tuottamaan huippu-urheilijoita, vaikka se valmentajille onkin mieluisampi motivaation lähde.
Yhteiskuntavastuu nousee taas arvoon arvaamattomaan Euroopan nykyisessä turvallisuustilanteessa. Ukrainan nuoret miehet näyttävät yhteiskuntavastuuta saattamalla perheensä maasta poistuvaan junaan ja ilmoittautumalla itse puolustamaan maataan.
Ei ole pois suljettua, että tämä tilanne tulee esiin myös omassa kotimaassamme.
Suomen terveydenhuoltojärjestelmä on myös vaikeuksissa. Valtion rahat eivätkä hoitajien määrät tahdo riittää kansalaisten sairauksien eikä vanhusten hoitoon. Väestön vanhenemisen lisäksi tähän on suuri syy ihmisten elintapojen heikkenemisellä.
Lähes pelkästään elintapasairauden 2-tyypin diabeteksen hoidosta aiheutuvat miljardiluokan kustannukset vuodessa ja Raumalla liikkumattomuuden kustannukset ovat vuositasolla yli 50 miljoonaa euroa.
Yhteiskuntavastuuta meiltä kansalaisilta on se, että rakastamme itseämme ja maatamme niin paljon, että pyrimme omilla elintavoillamme pitämään itsemme hyvässä ruumiillisessa ja henkisessä kunnossa.
Tämä ei välttämättä tarkoita urheilun harrastamista tai edes kuntoilun harrastamista, vaikka nämä harrastajalleen antavatkin sisältöä elämään ja parantavat elämänlaatua.
Nykyisten terveys- ja ravitsemustietojen mukaan arkiaktiivisuus ja kohtuullisuus syömisessä riittävät hyvin pitkälti pitämään meidät riittävässä kunnossa.
Voimme kävellä tai pyöräillä lyhyet välimatkat, mikä säästää myös rahaa ja luontoa. Pitkiä istumisia voi välttää nousemalla välillä jaloittelemaan ja portaita käyttää hissin sijaan.
”Arkiaktiivisuus ja kohtuullisuus syömisessä riittävät hyvin pitkälti pitämään riittävässä kunnossa.”
Myös lapsia voi kannustaa käyttämään omaa kehoaan liikkumiseen mopojen, mopoautojen ja sähköpotkulautojen sijaan. Kivaa perheen yhteistä aikaa voi olla retkeily ja eväiden nauttiminen luonnossa.
Voimme syödä kohtuullisesti täyttäen vain kuluttamamme energian. Säännölliset ruoka-ajat, kasvisten käyttäminen ja liiallisen lihan- ja kovan rasvan syömisen sekä sokeristen juomien välttäminen ovat vastuullisia ruokailutapoja.
Tupakointi ja liiallinen alkoholin käyttö eivät kuulu myöskään yhteiskuntavastuunsa tuntevan kansalaisen tapoihin.
Kannustankin kaikkia omien mahdollisuuksiensa mukaan olemaan yhteiskuntavastuullisia. Se parantaa omaa elämänlaatuamme sekä auttaa pitämään rakkaan kotimaamme rattaat pyörimässä hieman haastavimpinakin aikoina.
Kimmo KouruLitM, Rauma