Olipa tosi terävä kirjoitus sukunimikaimaltani torstain Länkkärissä. Tällä kertaa olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä. Ja ajatukset vievät myös tulevaisuuteen.
Miten Suomi hoidetaan jatkossa, kun väistämättä ei pelkkä somehuuma riitä? Kun pandemiat seuraavat toisiaan ja vaaditaan terävää ajattelua.
Vaaditaan myös kärsivällisyyttä, eivätkä sometilit välttämättä takaa turvallista tulevaisuutta. Nykyisen kehonmuokkauksen ja -palvonnan aika on väistämättä ohi silloin, kun todella taistellaan elinolosuhteista kuihtuvan luonnon ja lisääntyvän saastekuorman kanssa.
Toivoa tietysti tarvitaan, mutta tuskin siihen riittää valkoinen hymy ja kiemurtelevat tatuoinnit, festivaalirieha ja lennot yhä kauemmaksi omalta kotiseudulta. Kaikki nämä omalta osaltaan tuhoavat elinympäristöä.
Kuka huomaa, että sähköiset vempeleet yhä enemmän vaativat kaivoksia mineraaleille, kuljetuksia kaukaa sekä tuulimyllyjä ja paneeleja sähkön tuotantoon. Kaikki tämä on poissa tulevaisuuden resursseista.
Apua ei näytä olevan konferensseista eikä julkilausumista, joita varten innolla lennetään eri puolille maapalloa.
Ainoa todellinen ekoteko olisi pidättäytyä turhasta kulutuksesta ja myös tajuta, mikä kulutus on turhaa. Kaiken ylellisyyden keskellä on kadonnut taju todellisesta elämästä, eikä kai nykynuorilta voi sitä kaiken mediahulluuden keskellä edes vaatia.
Oikeuksia perätään, mutta missä ovat velvollisuudet? Se koko sana on heitetty romukoppaan ja tulokset ovat nähtävissä, jos mitään nähdään.
Ja vielä tulee mieleen, että Suuressa kirjassa sanotaan: Katsokaa taivaan lintuja! Todella on syytä, nyt kun vielä joku siivekäs on näkyvillä. Sen jälkeen voidaan tietysti tuijottaa videolta entisajan lentäjiä, aivan toisenlaisia kuin nykyiset jumbojetit.
Leena Niemi