Kansankirkko muutoksessa

Ensi vuoden alusta voimaan astuva uusi kirkkolaki tuo kirkon käytännöt nykypäivään.

Laki antaa seurakunnille enemmän omaa ratkaisuvaltaa. Esimerkiksi alistussäännöt lievenevät.

Jatkossa kiinteistöjen myyntejä kirkollisia rakennuksia lukuun ottamatta ei enää tarvitsisi käyttää kirkkohallituksessa asti hyväksyttävinä.

Uudistus tuo mahdollisuudet sähköisten kokouspalvelujen käyttöön ja sähköiseen päätöksentekoon.

Tuskin kirkkoneuvostot ja -valtuustot ihan äkkiä käytänteitään muuttavat, mutta tulevaisuutta varten laki tuo digiajan myös seurakuntiin.

Kansankirkolla on edessään myllerrys.

Jos ennusteet pitävät edes lähestulkoon paikkansa, ei Suomessa parinkymmenen vuoden päästä voida puhua kansankirkosta.

Jäsenmäärän väheneminen vain kiihtyy.Tämä merkitsee karusti, että jäsenmäärä on putoamassa alle 50 prosentin.

Jo nyt tilastot näyttävät, että 2000-luvun aikana Turun arkkihiippakunnan alueen seurakunnista on hävinnyt väkeä yhden rovastikunnan verran eli vajaat 81 000 henkeä.

Kun samaan aikaan syntyvyys on huolestuttavan alhaalla, ei jäsenkadolle ole helppo löytää selättäjää.

Jäsenmäärän väheneminen näkyy seurakuntien taloudessa viiveellä.

Sekä tuomiokapitulilta että kirkkohallitukselta onkin osoitettu seurakunnille tiukkasävyisiä viestejä toiminnan ja strategioiden yhteensovittamisesta niukkeneviin resursseihin.

Uutta ei parane rakentaa ja vanhasta on syytä pyrkiä eroon niin kauan kuin se vielä menee kaupaksi.

Tämä on realismia. Henkilöstön määrään joudutaan seurakunnissa puuttumaan.

Jatkossa on keskityttävä olennaiseen. Tämä merkitsee väistämättömiä muutoksia myös toimintaan.

Tuomiokapitulista korostetaan rohkeutta uudistuksiin. Mikään ei enää palaa ennalleen eikä taustapeiliin parane katsoa.

Toivoa on. Viikoittaisten kokoontumisten rinnalle pitäisi kehittää koko seurakunnan alueen ihmisiä kiinnostavia tapahtumia, joissa vapaaehtoisten merkitys korostuu.