”Suuret ikäluokat” nauttivat hetken Suomen historian parasta elämää! He kokivat ahkeruuden tuottaman kasvun ja elintason nousun. Inflaatio auttoi velkojen maksussa. Tarvittavat palvelut olivat lähellä kirkonkylässä ja kaupunkien taajamissa, niitä antoi kasvotusten ystävälliset asiantuntijat. Naapuriapukin oli vielä voimissaan.
Nyt on tilanne toinen. Osa ikäihmisistä on jätetty täysin heitteille digitaitojen puuttuessa.
Suomi oli vain hetken 1900 ja 2000 lukujen vaihteen tienoilla todellinen palveluyhteiskunta. Nyt eläköityneet suuriin ikäluokkiin kuuluvat suomalaiset ovat ainoita, jotka saivat nauttia muutaman vuosikymmenen henkilökohtaisista palveluista. Paikallispankit olivat silloin paras esimerkki. Ne kilpailivat asiakkaista erinomaisilla henkilökohtaisilla palveluilla ja osaamisella.
Henkilökohtaisista palveluista luopui ensin valtio. Kuntien kirkonkylistä hävisivät verotoimistot, nimismiehenkansliat ja lopulta myös työvoimatoimistot ja Kelan konttorit. Kaupunkien ja kuntien virastot ovat auki nyt vain muutaman tunnin keskipäivällä.
Virkamiehille turvataan työrauha lukkojen takana. Mitä sitten tekevätkin?
Suurin muutos on tapahtunut pankeissa. Niiden ovet ovat nyt lukossa, ja ajanvarauksen voi tehdä verkossa ken osaa. Kohta pankinjohtaja huomaa, ettei tarvitse koko pankkikonttoria.
Tämä henkilökohtaisten palveluiden loppuminen ei ole ongelma alle 40-vuotiaille suomalaisille. He eivät tiedä, että sellaisiakin on joskus ollut saatavilla. Heille on luonnollista, että palvelut hoidetaan digitaalisesti verkossa. Kaikki on hyvin, kun kännykkä toimii.
1990-luvulla kotitietokoneet ja älypuhelimet yleistyivät. Silloin aluksi pankkien, vakuutusyhtiöiden, kuntien, kaupunkien ja muiden virastojen kotisivut olivat asiakasystävällisiä. Parilla klikkauksella löysi haluamansa henkilön puhelinnumeron ja muut yhteystiedot.
Nyt näiden yhteisöjen kotisivut ovat rakennettu ”torjuntamuureiksi”, joista mahdollisimman harvan asiakkaan toivotaan löytävän läpi. Jostain käsittämättömästä syystä ennen helposti löytyvät yhteystiedot on suorastaan piilotettu laajojen kotisivujen sokkeloihin.
Puhelinyhteydet ovat oma lukunsa. Keskuksesta vastaa joko tietokone tai nauhoite. Odottaessa puhelun yhdistämistä on aikaa miettiä soiton välttämättömyyttä.
Poliitikot lupasivat varomattomasti sote-uudistuksen tuovan paremmat lähipalvelut. Taisi olla vanhanaikainen lupaus. Veikkaan, että viesti muuttuu lähiaikoina. Aletaan puhumaan paremmista digipalveluista. Lääkärinvastaanotto onkin keittiössä, pöydällä ”läppärin” ruudulla.
Digipalvelut ja verkkoyhteydet eivät ole kaikkien kansalaisten käytössä. Kaikilla ikäihmisillä ei ole omaista tai läheistä auttamassa vaikkapa pankkiasioiden hoidossa.
Kyllä toki palveluhaluisia ihmisiäkin vielä löytyy. Lähikaupan kassa tervehti reippaasti ja saattaa hymykin pilkahtaa.
Jukka Tuorimaakuntaneuvos, Huittinen