Katselin Raumaa tullista tulleen silmin – Töitä Raumalla kuuluu riittävän, voisikohan täällä jopa asua?

Sain kolumnista jopa kehuja.

| Päivitetty

Viikko sitten kerroin tällä palstalla ajatuksista, joita visiitti ”isolle kirkolle” herätti. Päällimmäinen havaintoni oli, että Helsinki on kulttuurin ystävälle hieno kaupunki – mutta turkasen kallis.

Sain kolumnista jopa kehuja. Nöyrä kiitos niistä.

Isoja yhteiskunnallisia ongelmia on hyvä tarkastella myös niin sanotusti ruohonjuuritasolta.

Palautteesta rohkaistuneena jatkan hieman samalla linjalla.

Kävimme Tampereella hiljattain. Kulttuurin ympärille rakentui sekin viikonlopun piipahdus, sillä Manseen meidät veti rokkikonsertti. Ihan ookoo, ei siitä sen enempää.

Matkustimme poikkeuksellisesti bussilla. Suosittelen muillekin.

Linja-autokyyti on yllättävän edullista nykyisin, eikä ihan mahdottoman hankalaa. Riittää, kun muistaa vähän katsoa kelloa, ja on valmis kävelemään lyhyitä matkoja.

Lisäplussana säästää parkkimaksuissa.

Palatessamme Raumalle muistelin mielessäni oikein vanhoja aikoja, kun opiskelin Tampereella, ja sain houkuteltua kivan nuoren naisen lähtemään seuraksi Raumalle.

Kuinka toivoinkaan hänen pitävän kaupungista, joka on minulle niin rakas!

Miltä Rauma tänään näyttäisi nuorikkokokelaan silmin?

Tampereelta tultaessa kaupunkielämän merkit alkavat Uotilan kohdalla. Bussin ikkunasta näkyy ensin golfkenttä, seuraavaksi ostoskeskus ja autokauppoja, sitten sairaala, isot marketit, kirkko ja vähän Vanhaa Raumaa.

Ihan lupaavaa, sanoisin.

Ensivaikutelma bussista ulos astuttaessa sen sijaan on ankea.

Seisomme keskellä linja-autoaseman asvalttierämaata. Suoraan edessä on purkamista odottava entinen Sokos, oikealla kädellä purkamista odottava vielä entisempi Sokos eli Tarvontori.

Purkamista odottava linja-autoasema sentään jää selän taakse.

Muutaman vuoden päästä katumaisema on aivan toisenlainen, kun bussi kaartaa uuteen kauppakeskukseen.

Toivon mukaan uudesta matkakeskuksesta avautuu silloin näkymä, ja houkutteleva kulkureitti, myös Vanhaan Raumaan.

Ajatusleikitellään lisää. Sovitaan tasapuolisuuden nimissä, että raumalaisnainen on puolestaan saanut Turussa tapaamansa kivan nuorukaisen lähtemään Raumalle. Antamaan mahdollisuuden paitsi mukavalle tytölle, kenties myös kaupungille.

Töitä Raumalla kuuluu riittävän, voisikohan täällä jopa asua?

Turusta tultaessa näkyy teollisuuden viitoituksia, luultavasti myös tehtaiden vesihöyryä. Keskusta alkaa hahmottua viimeistään jäähallin, jalkapallostadionin ja markettien kohdalla.

Kaupunkikuva muuttuu merkittävästi paremmaksi, kun Karin kampus valmistuu. Varsinkin, kun tullista tulevalle kerrotaan, mitä vapaa-ajan palveluita alueelta löytyy.

Sen jälkeen vastaan tulee teatteri, vilaus Vanhaa Raumaa, Kanalin varren kaupallisia palveluita, kaupungintalon vanha osa ja päätepisteenä taas uusi kauppakeskus.

Ei mikään uinuva kalastajakylä, vaan oikea kaupunki!

”Töitä Raumalla kuuluu riittävän, voisikohan täällä jopa asua?”

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut