Kauppakeskus puhuttaa edelleen

Rauman kaupunginvaltuuston myönteinen päätös Kanalin länsirannan uuden kauppakeskuksen ja siihen liittyvän kerrostalokompleksin kaavamuutoksen hyväksymiseksi ei suinkaan pannut pistettä hankkeen saamalle kriittiselle julkisuudelle.

Kysymyksessä on erityisesti Vanhan Rauman asema ja tulevaisuus, eikä niinkään itse kauppakeskuksen tarpeellisuus.

Jo valmistelun aikana kuullut varoittavat viranomaislausunnot ovat edenneet astetta pidemmälle, varsin varteenotettavaan suuntaan. Nyt asiaa puidaan myös kansainvälisellä tasolla. Kysymyksessä on Vanhan Rauman maailmanperintöstatuksen arviointi.

Museovirasto on nimittäin ilmoittanut esittävänsä opetus- ja kulttuuriministeriölle Rauman kauppakeskuskaavan luokittelemista uhaksi maailmanperintöarvolle, jos rakentaminen Vanhan Rauman suoja-alueelle toteutetaan suunnitellussa laajuudessa.

Niin ikään ICOMOS, Unescon yhteydessä toimiva kansainvälinen asiantuntijajärjestö, joka valvoo kulttuuriperinnön säilymistä ja suojelemista, on tehtävänsä mukaisesti ottanut kantaa syntyneeseen tilanteeseen.

Näiden tahojen johtopäätökset ovat Vanhan Rauman kannalta huolestuttavia. Maailmanperintökohteemme on joutumassa niin sanotulle tarkkailulistalle. Vaikka tässä vaiheessa ei suinkaan ole kysymys arvon menettämisestä, ICOMOS:in toimenpidelistalla seuraava vaihe olisi luettelosta poistaminen.

Siitähän ei pääse mihinkään, että kauppakeskushanketta lähdettiin alusta alkaen viemään eteenpäin yksioikoisella tavalla. Suureellisesti.

Liiketilojen mitoittaminen määrällisesti korkeaksi ja kokoluokaltaan alhaiseksi antoi yleisesti aiheen epäillä, että lähituntumassa olevan Vanhan Rauman pikkuliikkeet joutuisivat ahtaalle.

Toisaalta pohdinnat kohdistuivat kaupunkimiljöön muuttumiseen hankkeeseen liittyvän mittavan kerrostalorakentamisen seurauksena.

Tämän tilanteen varjossa jäi varsin puolustuskyvyttömänä odottamaan tulevaisuuttaan kauppiaineen ja asukkaineen Vanha Rauma, maailmanperintöaseman saavuttanut toisenlainen kauppakeskus ja asumisympäristö.

Yhtä kaikki koko prosessin yhteydessä on luotu kyseenalainen vastakkainasettelu näiden kahden kohteen välille.

Kauppakeskus ja Vanha Rauma eivät ole toisensa poissulkevia vaihtoehtoja. Tulevaisuutta voidaan ja täytyykin tarkastella nykyajan tarpeiden valossa, mutta sillä varjolla ei pidä piittaamatta vaarantaa olemassa olevaa infrastruktuuria.

Kärjistäen voidaan sanoa, että Rauma ei ole Rauma ilman Vanhaa Raumaa, mutta se voi olla sitä ilman kauppakeskusta.

Täysin harkitsematonta on kuitenkin tyrmätä suoralta kädeltä uuden kauppakeskuksen ja asuinrakentamisen tarpeellisuus. Kysymys onkin nimenomaan mitoituksesta. Tulkoon kauppakeskus ja asuintalojakin, kunhan ne ovat suhteessa aikaan ja paikkaan, eikä hankkeeseen liity grynderivetoisuuden makua.

Periaatteessa raumalaiset ovat nyt edustajiensa välityksellä antaneet hyväksymisensä kauppakeskushankkeen etenemiselle. Päätöksentekijät eivät siis näe ristiriitaa uudisrakentamisen ja Vanhan Rauman välillä.

Toisenlaiseen tulokseen ovat kuitenkin tulleet maailmanperintökohteitten vaalimisesta huolehtivat tahot.

Kuvaus Vanhan Rauman erityisistä maailmanlaajuisista arvoista vahvistettiin maailmanperintökomitean kokouksessa vain vuosi sitten. Siinä yhteydessä todettiin, että Vanha Rauma on tähän asti toiminut erinomaisena esimerkkinä hyvin hoidetusta, eheästä ja autenttisuutensa säilyttäneestä puukaupungista korkealla, sekä kansallisella, että kansainvälisellä tasolla.

ICOMOS:in Suomen osaston arvio tilanteesta on se, että kun uhanalaisuuslistalle päätyminen yleensä tapahtuu luonnonmullistusten ja kriisien seurauksena, Raumalla syyt ovat taloudellista perua. ICOMOS:in Suomen komitea onkin saattanut Rauman kaavapäätöksen järjestön Ranskassa toimivan päämajan tietoon

Järjestön kanta asiaan on yksinkertaisen karua kuultavaa. Sen mielestä Vanhan Rauman joutuminen uhanalaisten kohteiden listalle olisi suuri häpeätahra Suomen kaltaiselle, esimerkillisesti toimineelle sopimusvaltiolle.

Kirjoittaja on Länsi-Suomen entinen päätoimittaja