Kaupunkipuistosta vetovoimaa Raumalle

Kirjoittaja toivoo, että puistoalueiden kehittäminen ei pääty Keskustelupuiston valmistumiseen.
Kirjoittaja toivoo, että puistoalueiden kehittäminen ei pääty Keskustelupuiston valmistumiseen. Kuva: arkisto/Juha Sinisalo

Rakentamaton tontti muotoutui Lönnströmin taidemuseon projektissa Keskustelupuistoksi. Se on tuonut Raumalle paljon myönteistä julkisuutta, mutta puistoalueiden kehittämistä pitää jatkaa.

Yleiskaava 2030 lupaili Raumalle vehreää tulevaisuutta liittämällä viherverkoston sekä liikuntapaikkoihin että kulttuuriympäristöön. Tavoitteeksi asetettiin riittävän laajat ja kattavat viher- ja virkistysaluekokonaisuudet.

Asemakaava-alueelle osoitettiin erilaisia viheralueita yhteensä 868 hehtaaria, mistä laskemalla saadaan noin 230 neliömetriä asukasta kohden. Koska viheralueen käsite on laaja, pelkät numerot eivät takaa viihtyisiä puistoja. Nykyisin Raumalla on rakennettuja puistoja 60 hehtaaria, loput 540 hehtaaria viheralueista ovat taajamametsiä eli lähiluontoa.

Raumalaiset tarvitsevat lisää sujuvia ulkoilu- ja kevyenliikenteen reittejä puistokäytävineen. Ne liittävät asuntoalueet keskustaan ja toisiinsa. Osa nykyisistä puistosta ja kevyen liikenteen verkostosta on vehreässä kunnossa, mutta rakennetuilla alueilla löytyy myös ankeita paikkoja, joista lähiluonto on lähes täysin kadonnut. Viherrakentamisella viihtyisyys on palautettavissa.

Hyvin suunniteltuja puistoja pitkin kaikenikäiset pääsevät kulkemaan turvallisesti Kanalin rantoja ja puistokäytäviä pitkin liikekeskustaan, kulttuurikohteisiin ja meren rantaan. Kaupunkipuistoon kuuluvat yhtä lailla koulu- ja työmatkat kuin lenkit ja leikit.

Keväällä Raumalla havaittiin, että yhteisiä viheralueita väärinkäytetään esimerkiksi kasaamalla romuja tai rakentamisen ylijäämämaata. Puistojen arvostus paranee, kun ne ymmärretään kaupunkilaisten yhteisenä puistona. Vasta silloin laittomat kaatopaikat loppuvat ja yleinen viihtyisyys lisääntyy.

Suomessa on kymmenkunta kansallista kaupunkipuistoa, joista lähimmät ovat Turussa ja Porissa. Näiden laajojen puistoalueiden tarkoitus on säilyttää kaupunkiluontoa eheänä kokonaisuutena ja kaupunkilaisten yhteisenä olohuoneena.

Koska Raumalla on jo maailmanperintökohteita sekä pala kansallispuistoa, kansallisen kaupunkipuiston statusta ei ehkä ole järkevää ryhtyä ympäristöministeriöltä hakemaan. Oma, vahvasti raumalainen kaupunkipuisto kuitenkin kannattaa perustaa ja nimetä vaikka yleisökilpailuna.

Raumalaisesta kaupunkipuistosta kaikki asukkaat voivat olla ylpeitä ja yhteistyössä kaupungin kanssa myös osallistua sen pitämiseen siistinä.

Susanne Ekroth

(vas.)