Kekkosen terveydellisistä vaiheista vuodelta 1979

Minäkin lisään tietoa omalta osaltani tasavallan presidentti Urho Kekkosen todellisesta terveydentilasta vuonna 1979 omien Pariisin kokemusteni kautta. Oikeaa, todellista tietoa peiteltiin tuolloin virallisissa ilmoituksissa vielä hämmästyttävän pitkään.

Toimittaja Aarno ”Loka-Laitinen” uskaltautui 1981 nuorine toimittajakavereineen käymään ensimmäisenä erittäin tulenaran ja salaisena pidetyn aiheen kimppuun. Presidentin terveys ei ollut todellakaan sellainen, mitä julkisissa tiedotteissa kerrottiin. Hän oli ollut jo pitkään muistisairas ennen eroamistaan 1981. Hovi pelasi kuitenkin poliittista peliä ja piti kulissia pystyssä oman etunsa nimissä.

Asuin perheeni kanssa kolme kuukautta Pariisin Kansainvälisessä Taiteilijatalossa Cite´ International des Artissa syksyllä 1979. Meidän yläpuolellamme asui kuvanveistäjä Laila Pullinen, hänen lääkärimiehensä Magnus Ramsay ja heidän poikansa Jean Ramsay. Kekkonen oli Jeanin kummi.

Läheisenä perheystävänä Magnus oli myös Kekkosen epävirallinen lääkäri. Tutustuimme tietysti yläkerrankin naapureihimme ja Magnus Pariisin tuntijana opetti meidät mm. ostereiden ystäviksi. Hän työskenteli läheisessä sairaalassa ja oli tutustunut lounailla Ile´ St. Louisin ravintoloihin. Magnus tiesi paljon myös siksi, että hänen tätinsä oli asunut Pariiisissa jo pitkään.

Tähän tarinaan liittyy se, että istuessamme iltaa Citessä hän kertoi meille, että Urkki oli monesti heidän juhlissaan loppuillasta palannut lapsuuteensa ruveten juopuneena mm. pakkaamaan koulureppuaan ja pyrkinyt kiipeämään ilmeisesti koulun puolapuille. Muutoinkin hänen mielensä oli varsinkin juhlittaessa monesti poissa nykyhetkestä.

Tämä tieto oli tietysti tuolloin aivan salaista. Julkisuudessa lehdistössä hän mm. virvelöi seurueen suurimmat hauet, mikä sekin oli lavastettua. Monia muitakin asioita peiteltiin tai salattiin.

Ollessaan Hampurissa hänen puhettaan varten hankittiin suurinta mahdollista tekstiä kirjoittava kone. Lukupaikka juhlatilaisuudessa valaistiin lisälampulla. Kaikista näistä toimista huolimatta hän kuvitteli olevansa DDR:ssä ja puhui kuin itänaapurin isännille.”Se oli todella noloa”, kertoi minulle konsuli Anders Hulde´n, kun olin noihin aikoihin näyttelymatkalla Katolischen Akademiassa, Hampurissa .

”Reissuilla vanhan miehen on pissattava aina kun voi”, oli Kekkosen lausuma suuri viisaus. Sen hän oli oppinut kantapään kautta virallisella vierailulla Islannissa . Niinpä Kekkosen vieraillessa Rauman telakalla laivan kastajaisissa, adjutantti kävi tutustumassa laivaan etukäteen ja sinne suunniteltiin sellainen reitti, missä vessoja oli riittävästi.

Presidentin viimeisten vuosien muistisairaus voi tulla kenelle meille hyvänsä. Salailusta huolimatta kunnioitan Kekkosta suuresti hänen taitavista toimistaan venäläisten valtiojohtajien kanssa. Ulkomailla puhuttiin käsitteenä ”Finlandisierungista”- suomettumisesta, mutta kukapa muu olisi taitavalla saunadiplomatialla voinut pitää itänaapurit riittävän etäällä, mutta tyytyväisinä . Ja Suomen itsenäisenä.

Lasse Kempas