Kenen etu, kun virkakunta tekee päätökset?

Olen tullut pohtineeksi virkamiesten ja demokraattisesti valittujen työtapoja näinä aikoina.

Tuntuu kuin valitut olisivat antaneet, työtään ja vaivaansa säästääkseen (laiskuuttaan?), virkamiehistölle tehtäväksi alustaa päätöstaikinaa, jotta pyöreän pöydän ääressä pullaa nautittaisiin melkein valmiina, isommin kinaamatta.

Mutta kas, virkamiehet ovatkin kuin ne tulenlieskat, hyvä renki mutta muuttuivatkin pikkusormeksi, joka pirulle tuli annettua.

Virkakunta alkoikin tehdä päätöksiä, joihin ei enää valituilla päättäjillä olisikaan saanut, heidän mielestään, olla nokan koputtamista.

Ja virkamiehet myös, kaiketi laiskuuttaan tai vastuutaan ulkoistaakseen, päättivät huutaa avukseen kallispalkkaiset ”kaikenmaailman konsultit”, jotka kertovat (oman ideologiansa mukaisen) totuuden asiassa, että näin teidän on päätettävä. Muuten paha perii ja rahaa kuluu ellei veronmaksajan mukavuudesta, tarpeista ja selkänahasta raavita lisää hilsettä.

Koulu- ja terveydenhoitomatkat kasvavat, vanhukset uhkaavat jäädä heitteille, syövät kittiä, joka ei putoa lattialle vaikka lautanen käännetään pystyyn. Olen nähnyt sellaisesta kuvan.

Alkujaan hyvä yhteiskunta hoiti ne, jotka eivät pärjänneet, rakensi tiet, infran, sairaalat, joita nyt ajetaan alas.

Kenen tai minkä hyväksi yhteinen työmme tänä päivänä menee?

Erilaisia kirjainyhdistelmiä ja juhlallisia julistuksia keksitään kulissiksi asioille, joilla todellisuudessa heikennetään palveluita ja kurjistetaan kuntalaisten elämää entisestä.

Työelämän huolettomuus on poissa ja tilalla huoli huomisesta. Lapsia ei synny huolien täyttämään maailmaan.

Onneksi aika ajoin päättäjät vaihtuvat ja jokin saattaa silloin muuttua.

Vaikkapa entistä paremmaksi.

Inga Pengar