Keskittäminen ei ole ratkaisu talouden ongelmiin

Kesän kynnyksellä politiikassa eletään mielenkiintoisia aikoja. Tulevien viikkojen ja kuukausien aikana tehdään Suomen tulevaisuuden ja suomalaisten arjen näkökulmasta tärkeitä ja kauaskantoisia linjauksia.

Eduskuntavaalien suurimmat voittajat neuvottelevat parhaillaan Säätytalolla tulevasta hallitusohjelmasta. Samalla myös aluetasolla valinkauhassa on merkittäviä asioita, kun uudet hyvinvointialueet ovat käynnistäneet toimintaansa eri puolilla Suomea.

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan hallitusneuvotteluissa kaavaillaan leikkauksia muun muassa vapaaseen sivistystyöhön ja muutoksia lukioiden rahoitukseen. Säätytalolta on kantautunut huolestuttavia puheita myös sosiaali- ja terveyspalveluihin sekä maa- ja metsätalouteen kohdistuvista säästöistä.

Toivon todella, että nämä tiedot eivät pidä paikkaansa. Tai jos pitävät, että asioita harkitaan uudelleen.

On vakavasti pohdittava, saavutetaanko näillä todella tavoiteltua säästöä, vai onko kysymys niin sanotusta hölmöläisen peitonleikkuusta, mikä johtaa entistä suurempiin kustannuksiin myöhemmin.

Nämä ovat nimittäin valitettavia esimerkkejä alueellista keskittymistä voimistavista leikkauksista, joilla olisi kova hintalappu vähänkään pidemmällä tarkasteluvälillä.

Esimerkiksi vapaaseen sivistystyöhön kaavaillut säästöt vaarantaisivat toteutuessaan jopa yli sadan kansanopiston, kansalaisopiston, kesäyliopiston ja vastaavan oppilaitoksen olemassaolon. Näiden helposti saavutettavien sivistyspalveluiden hyvinvointivaikutusta on vaikea mitata rahassa.

”Pienten lukioiden lisästä” luopuminen puolestaan johtaisi pienten lukioiden lakkauttamisiin kautta Suomen. Tämä syventäisi entisestään myös yläkoulujen vaikeuksia löytää päteviä aineenopettajia – eli heijastuisi siten myös peruskoulun laatuun ja saavutettavuuteen.

Nämä leikkaukset olisivat siten ihmisten hyvinvoinnista ja osaamisesta ja sen myötä maamme tulevaisuudesta leikkaamista. Samalla koulutus vääjäämättä keskittyisi rajusti. Tämän ei saa antaa tapahtua, sillä oikeus sivistykseen ja koulutukseen kuuluu jokaiselle.

Valinkauhassa on myös sosiaali- ja terveyspalvelujen tulevaisuus. Hallitusneuvotteluissa on sote-leikkausten sijaan varmistettava hyvinvointialueille riittävä rahoitus palveluiden järjestämiseen ja toiminnan kehittämiseen.

Olen kuunnellut huolestuneena puheenvuoroja, joissa esitetään palvelujen keskittämistä säästöjen toivossa. Tällaisia puheita on kuultu myös joidenkin satakuntalaisten toimesta.

Sote-uudistuksen tavoite on nimenomaan turvata ihmisten lähi- ja peruspalvelut tasa-arvoisesti koko Suomessa. Siksi uudistusta ei pidä käyttää keppihevosena palvelujen keskittämiselle. Lähi- ja peruspalveluiden kehittäminen on paitsi inhimillisesti oikein, myös ainut kestävä tie siihen, että saamme palveluihin tarvittavat rahat pitkällä aikavälillä riittämään.

Palveluiden keskittäminen sen sijaan olisi näennäissäästämistä, joka tulisi pidemmän päälle sekä inhimillisesti että taloudellisesti kalliiksi. Siksi lähipalvelut on turvattava. Tämä on keskustan linja, jolle toivomme tukea myös muilta puolueilta.

Alueellisen keskittymisen voimistaminen leikkaamalla – tai muilla tavoin – ei ylipäätään ole ratkaisu talouden kuntoon laittamiseen.

Keskittämisen sijaan Suomea pitää uudistaa, parantaa tuottavuutta ja ennen muuta luoda talouden kasvua ja työpaikkoja. Säästöt pitää tehdä alueellisesti ja sosiaalisesti oikeudenmukaisesti.

Tästäkin selvitään, kunhan ihmisten hyvinvoinnista ja koko Suomen elinvoimasta huolehditaan.

”Olen kuunnellut huolestuneena puheenvuoroja, joissa esitetään palvelujen keskittämistä säästöjen toivossa.”

Kirjoittaja on satakuntalainen kansanedustaja.