Ensimmäinen hoivakoti käynnistyi jo vuonna 2010, ja ainoa tie sinne oli autoille ns. pelastustie. Sitä saisivat käsittääkseni käyttää linja-autot, taxit ja pelastuslaitos, mutta tietysti myös ne, jotka tulevat töihin. Muuta ajoreittiä ei ole.
Kävellen tai pyörällä tulevat voivat käyttää pelastustietä tai tulla alakautta pyörätietä. Itse kuljen kävellen, oikaisen Kaunisjärven ja oppilaitoksen takaa, ja se hieman lyhentää matkaa. Talvella tulen tietysti pelastustietä pitkin.
Meni muutama vuosi, ja ilmestyi jo toinenkin hoivakoti, ja viimeisenä, kun Kaunisjärvi suljettiin, tuli kolmas eli kaupungin oma Rannikkokoti, jossa tällä hetkellä työskentelen.
Edelleen kaikille, jotka kolmeen hoivakotiin saapuvat autoilla, tie on se pelastustie. Trafiikki on jo melkoinen, jos ajattelee automäärää päivittäin.
Vuosien varralla olen haaveillut edes lyhyemmästä kevyen liikenteen väylästä, jolle kätevin reitti olisi sairaalan takaa Rannikkokodille, ja reittiä voisivat hyödyntää muutkin hoivakodit.
Se olisi jo turvallista meitä jalkaisin ja pyörällä tulevia ajatellen, mutta myös niitä, jotka käyvät ulkoilemassa omaistensa kanssa.
Myös me työntekijät käymme asukkaiden kanssa ulkona, ja he ovat melkein jokainen pyörätuolissa. Matka vaikka ankkalammelle tai torille olisi huomattavasti lyhyempi ja mukavampi jo maisemallisesti ajattelen. Nyt kuljemme pelastustietä tai alakautta pyörätietä, joka on pitkä ja tylsä.
Siitä on reippaasti toista vuotta kun lähestyin sinua, Kalle Leppikorpi, ja kerroin ongelmasta. Kuuntelit sujuvasti ja lupasit selvittää asiaa, ja meni muutama kuukausi kun näin sinut taas ja kyselin asiasta. Silloin kerroit ongelman olevan se, että osan omistaa valtio ja osan kai kaupunki, ettei ilmeisesti päätöstä väylästä saada aikaiseksi tai se kestää?
No, tarjoitui toinen tilaisuus, kun viime kesänä saavuit sinä, uusi kaupunginjohtaja Esko Poikela ja tulevan hyvinvointialueen Satu Helin, jos muistan nimesi oikein, katsastamaan kuulemma hyvinvointialueen kiinteistöt ja toimintaperiaatteemme. Ohjasin silloin teidät sisälle ja tulitte osastollemme Karttuun tutustumaan. Kova kiire teillä oli, mutta sain kerrottua sinulle Esko tästä ongelmasta. Mielestäni jopa kuuntelit.
Keskusteluun liityit sinä Satu ja kerroit asian olevan vireillä.
Vuosi on taas kulunut, enkä ole ainakaan vielä kuullut mistään kevyen liikenteen tiestä, joka helpottaisi suunnattomasti omaisia ja meitä työntekijöitä. Nyt päätin kysyä näin julkisesti, josko joskus saisi vastauksen. Ehkä teille pieni asia, mutta meille suuri.
Jään odottamaan vastauksia.
Ystävällisin terveisin,
Taina Käänteelähihoitaja, Rannikkokoti