Kilpailukykymmekö kadonnut?

Kirjoittaja huomauttaa, että Suomi liittyi Euroopan unioniin kansan enemmistön tahdosta.
Kirjoittaja huomauttaa, että Suomi liittyi Euroopan unioniin kansan enemmistön tahdosta. Kuva: LS-arkisto/Kai Jalonen

Nimimerkki Elin, koin ja näin näin (LS 12.1.) tiivisti kolmelle palstalle käsityksensä Suomen talous- historiasta. Neuvostoliiton kauppaa koskevat osuudet menivät osapuilleen oikein, melkein kaikki muu – päin pypelikköä.

Nimimerkki syyttää viime sodista heikosti hoidettua politiikkaa. Tosielämässä jo käsite Talvisodan henki kertoo, että taipumaton kansa teki itse ratkaisunsa. Jatkosodan hyökkäyssotaankin lähti varsin yksimielinen, hyvitystä vaativa kansan enemmistö. Mitä nimimerkin toteamiin kaupunkien hävityksiin tulee, voidaan todeta, että Suomi pääsi vähällä verrattuna Keski-Euroopan tuhottuihin suurkaupunkeihin.

Nimimerkki toteaa edelleen, että sotien jälkeen Suomi oli tyystin idänkaupan varassa, ja teollisuus menetti mahdollisuutensa päästä läntisille markkinoille. Nimimerkki on elänyt, kokenut ja nähnyt harhoja.

Todellisuudessa presidentti Kekkonen ja hallitukset huolehtivat kaikin voimin myös länsikaupasta. Suorastaan esimerkillisesti, josta EFTA käy todistuksesta.

Juuri tämän tosiasian vuoksi Suomi oli valmis EU-jäsenyyteen vuosikymmenen itäblokin maita edellä.

Nimimerkki mainitsee 90-luvun laman turmiollisuuden, mutta unohtaa tyystin sitä seuranneen suuren nousun, joka kantoi pitkälle uudelle vuosituhannelle.

Päättäjien syyksi kaiken sysäävä nimimerkki ohittaa senkin kiusallisen pikkuseikan, että Suomi liittyi Euroopan unioniin kansan enemmistön tahdosta.

Enemmistö on yhä samalla kannalla. Pieni maamme kun on täysin riippuvainen Euroopan suurista linjoista, yksin emme olisi näin hyvin menestyneet.

”Näin eri tavalla menneisyyden ja nykypäivän siis voi kokea. Sille on nykyään muotitermi: tunnemaisema.”

Suomi on sodista saakka johdonmukaisesti ja yhteisin päätöksin rakentanut myös pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan, mikä sekin on jäänyt nimimerkiltä huomaamatta. Tokkopa kilpailukykymmekään tänään täysin kelvoton on, koskapa luottokelpoisuutemme on huippuluokkaa, korkean koulutustason, teknologisen osaamisen, sopimusyhteiskunnan etujen ja vakaiden olojen vuoksi vetovoimaa löytyy.

Mutta totta on, että globalisaatio tuo uhkia, isojakin. Kenties Suomi ilmastoinnovaatioineen vielä hyötyykin.

Nimimerkki on elänyt, kokenut ja nähnyt Suomen itsenäisyyden ajan joko huonona tai vielä huonompana. Meille muille se on ollut laihojen ja lihavien vuosien vaihtelua, mutta näihin saakka kohti parempaa. Nimimerkille voisi suositella iltalukemistoksi Suomalaisen arjen suurta tarinaa (WSOY 2010).

Mutta näin eri tavalla menneisyyden ja nykypäivän siis voi kokea. Sille on nykyään muotitermi: tunnemaisema.

Elin, näin ja koin toisin