Rauhankellot soivat perjantaina ympäri Suomen. Myös Rauman Pyhän ristin kirkon kellot kumisevat silloin puoliltapäivin.
Näin Rauman seurakunta vastaa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispojen kutsuun osoittaa tukea Ukrainalle.
Perjantaina tulee vuosi täyteen siitä, kun Venäjän laiton hyökkäyssota Ukrainaan alkoi.
”Kärsimyksen ja uhrattujen ihmishenkien määrä on kestämätön. Ukrainalaiset tarvitsevat kaiken saatavilla olevan avun ja tuen”, todetaan piispojen viestissä.
Tulevana perjantaina ja viikonloppuna järjestetään monenlaisia tapahtumia ukrainalaisten tueksi.
Kirkko kannustaa paitsi rukoilemaan myös lahjoittamaan avustusjärjestöille.
Vuosi on sodittu, mutta loppua ei näy.
Ukrainan tilannetta voi hyvin verrata suomalaisten suureen kansalliseen tarinaan, talvisotaan ja sen henkeen.
Neuvostodiktaattori Josif Stalinille tuli yllätyksenä, miten yhtenäinen Suomen kansa olikaan – vain parikymmentä vuotta verisen sisällissodan jälkeen.
Vahva näyttää olevan myös ukrainalaisten yhteinen tahto.
Yhteistä talvisodan kanssa on sekin, että hyökkäyksen kohteeksi joutunut maa saa osakseen runsaasti sympatiaa – mutta vähemmän sotilaallista apua.
Nato-maat ovat toki lähettäneet Ukrainaan asetoimituksia, mutta visusti välttäneet sodan laajenemista.
Viime viikkoina on puhuttu paljon panssarivaunuista ja hävittäjistä. Niitä Ukraina voi joutua odottamaan pitkään.
”Ongelma on siinä, että Ukraina tarvitsee tappavaa rautaa nyt”, tiivisti Naton päämajassa vieraillut toimittajamme (LS 19.2.).
Kiina harkitsee aseavun antamista Venäjälle, kertoi USA:n ulkoministeri Antony Blinken viime sunnuntaina.
Venäjä on Kiinan läheinen kumppani, mutta toistaiseksi Kiina on pysytellyt sivussa sodasta. Blinken varoitti, että aseavulla olisi ”vakavia seurauksia”.
Suomelle, pienelle vientivetoiselle maalle, kylmän sodan paluu ei hyvää tee.