KOLUMNI: Sudenmetsästystä semantiikalla

Eduskuntatasolla asti kehitellään jotakin enemmän tai vähemmän keinotekoista tekosyytä, jonka avulla luovittaisiin sutta suojelevien pykälien välistä.

Suomessa viritellään juridis-semanttista silmänkääntötemppua sudenmetsästyksen sallimiseksi EU:n valvovan silmän alla.

Nykyinen maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.) sekä samaa puoluetta edustava valiokunnan puheenjohtaja Anne Kalmari ajavat sudenmetsästystä kuin niin sanotusti käärmettä pyssyyn.

Tuekseen he ovat saaneet kansalaisaloitteen, joka vaatii sellaisiakin asioita, jotka ovat mahdottomia tai edes tavoitteen kannalta tarpeettomia.

Aloitetta koskeva lähetekeskustelu viime syksynä oli suoranainen farssi. Se paljasti asiallisen susikeskustelun reunoilla kuplivan, lähes QAnon-henkisen salaliittoteorioita vilisevän sopan, joka läiskyy jopa eduskunnassa asti.

Tällä viikolla aloitteesta pidettiin maa- ja metsätalousvaliokunnan julkinen kuuleminen. Valiokunnan jäsenien ohella äänessä olivat muun muassa maa- ja metsätalousministeriön, Luken ja Riistakeskuksen edustajat.

Kuulemisen tallenne esityksineen on katsottavissa eduskunnan sivuilla.

Ministeriön neuvotteleva virkamies Sami Niemen esitys sutta suojelevista – tai metsästystä rajoittavista – lakipykälistä oli aiheesta paras tiivistys, jonka olen kuullut. Jokaisen susikeskusteluun osallistuvan olisi syytä katsoa se, jotta tietää, mistä oikeastaan puhutaan. Tallenteella sitys alkaa ajassa 00:18:20.

Samalla esitys kuitenkin toi päivänvaloon vastenmielisen seikan, joka iski ainakin omaan tajuntaani vasta nyt.

Sudenmetsästykseen on siis olemassa suuri poliittinen paine, ainakin jos nykyhallitus pysyy kasassa. Painetta poliitikoille luo luo iso joukko suomalaisia äänestäjiä, jotka vaativat susien päitä vadille kansalaisaloitteen ohella muilla foorumeilla.

Kyseessä on erittäin uhanalaiseksi määritelty laji. Susia on siitä huolimatta "liikaa", eikä ihminen tunnu keksivän mitään muita keinoja niiden aiheuttamien vahinkojen ehkäisyyn kuin ampumisen.

Sutta kuitenkin suojelee erittäin tiukka luontodirektiivi ja sitä toteuttava kotimainen lainsäädäntö. Täsmennyksiä ja käytännössä sudelle lisäsuojaa ovat tuoneet EU:n jäsenmaita sitovat oikeusratkaisut.

Ristiriita on johtamassa kieroutuneeseen kommervenkkiin.

Metsästyksen salliminen sillä perusteella, että susikantaa väitetään liian suureksi tai metsästyskoirille ja kotieläimille koituu vahinkoja, ei mene EU:n valvontamenettelyn syynin läpi.

Näin ei todennäköisesti ole edes silloin, jos susikannan suojelutaso voitaisiin katsoa niin sanotusti suotuisaksi. Tässä kuvaan astuu se silmänkääntötemppu.

Yksi ministeriön asettamista, kannanhoidollista metsästystä valmistelevista työryhmistä on saanut tehtäväkseen pohtia, mikä voisi olla sellainen peruste, jolla metsästys saataisiin EU:n silmissä direktiivin mukaiseksi.

Käytännössä nyt kehitellään siis jotakin enemmän tai vähemmän keinotekoista tekosyytä, jonka avulla luovittaisiin sutta suojelevien pykälien välistä.

Susia yritetään päästä ampumaan semanttisella tai juridisella kikkailulla, jossa todellisen metsästyshingun syiden sijaan paperille saatetaan panna jotain ihan muuta. Ja tämä tehdään eduskuntatasolla asti.

Meitä tavallisia suomalaisia on aina valistettu lain kirjaimen ohella lain hengestä. Sama ei ilmeisesti koske poliitikkoja.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut