Koronakriisi on toiminut herätyskellona: mihin pohjoismainen luottamus hävisi?

Pohjoismaisessa yhteistyössä koronavirus on toiminut herätyskellona. Kriisin aikana yksittäiset maat ovat yleensä lähellä toisiaan, mutta kuitenkin koordinoinnin puuttuminen on ollut takaisku pohjoismaiselle yhteisölle. Eikä valitettavasti syksyllä 2015 toteutuneen pakolaiskriisin epäonnistumisen seuranta ole helpottanut asiaa.

Luottamus toisiin ja viranomaisiin katsotaan yleensä kuuluvan osaksi ”pohjoismaisia arvoja” ja juuri nämä arvot erottavat alueemme useimmista muista alueista. Pohjoismaiden ministerineuvoston raportin (2017) mukaan luottamus on Pohjoismaisen yhteistyön perusta. Luottamus kansallisiin viranomaisiin on ollut vahvaa kaikissa Pohjoismaissa kriisin puhkeamisen jälkeen, kun taas luottamus Pohjoismaiden, sekä valtioiden että väestön välillä, on heikentynyt voimakkaasti. Poliitikkojen ja muiden päätöksentekijöiden kommentit, puhumattakaan sosiaalisessa mediassa käydyistä keskusteluista, ovat olleet synkkää lukemista ja pohjoismainen yhteistyö on loistanut poissaolollaan.

Kuinka luottamus voidaan rakentaa uudelleen ja kuinka pohjoismaista yhteisöä voisi vahvistaa?

Pääministerit allekirjoittivat syksyllä 2019 ennen koronakriisiä uuden vision pohjoismaisesta yhteistyöstä vuoteen 2030 mennessä ja sillä on kolme pilaria: vihreä Pohjola (vihreä yhteiskunnan muutos, joka perustuu hiilineutraaliuteen ja kestävään kierto- ja biopohjaiseen talouteen), kilpailukykyinen Pohjola (vihreä kasvu, joka perustuu tutkimukseen, innovaatioihin, liikkuvuuteen ja digitaaliseen integraatioon) ja sosiaalisesti kestävä Pohjola (osallistava, tasa-arvoinen ja yhtenäinen alue, jolla on yhtenäiset arvot ja vahvistettu kulttuurivaihto ja hyvinvointi).

Tavoite on tietenkin kunnianhimoinen, mutta kriisi on osoittanut, että yhteistyössä Pohjoismaiden välillä on suuria puutteita ja vision tavoitteet vaikuttavat kaukaisilta. Jotta visiosta tulisi totta, tarvitaan vahvempaa yhteistyötä ympäristö- ja ilmastoyhteistyön alalla ja käytännössä tämä tarkoittaa suuria uudelleenohjauksia viralliselle pohjoismaiselle yhteistyöbudjetille.

Ensimmäiset toimenpiteet on jo kirjattu budjettisuunnitelmiin vuosiksi 2021–24 ja ne osoittavat, että kulttuurin ja koulutuksen osuus on vähenemässä. Ehdotuksen mukaan pohjoismaisen kulttuuriyhteistyön määrärahoista vähennetään 23 prosenttia ja sen sijaan se jaetaan ympäristöhankkeisiin. Leikkaukset toteutetaan vaiheittain ja kulttuuriyhteistyö tulee menettämään noin 12 miljoonaa euroa ja koulutus 4,7 miljoonaa euroa. Ympäristöyhteistyölle ehdotetaan lisäapua 7,2 miljoonaa euroa.

Pelkästään sosiaalisesti kestävästä Pohjolasta kirjoittaminen ei kuitenkaan auta säästösuunnitelmiin kulttuurialalla, jota on yli 100 vuoden ajan pidetty yhtenä pohjoismaisen yhteisön peruspilarina.

Sen jälkeen kun Föreningarna Norden (Tanskassa, Norjassa ja Ruotsissa) perustettiin vuonna 1919, Pohjoismaat ovat joskus olleet eri linjoilla ja valinneet erilaisia ​​(turvallisuuspoliittisia ja taloudellisia) ratkaisuja mutta kansojen yhteenkuuluvuus ja yhteisvastuullisuus ovat luoneet yhteisen historiallisen ja kulttuurisen taustan.

Koronakriisin pyörteissä ei ole perusteltua heikentää yhteisiä peruspilareita. Ilman toisten tuntemusta ja ymmärtämistä on vaikea tehdä tehokkaampaa yhteistyötä uusilla osa-alueilla. Ympäristö- ja ilmastoyhteistyötä on luonnollisesti vahvistettava, mutta se ei saa tapahtua kulttuurin ja koulutuksen kustannuksella.

On suuri riski, että tulemme näkemään toimenpiteitä, jotka vahingoittavat vakavasti kulttuuri- ja koulutusaluetta, mutta joista on vain vähän tai ei lainkaan pitkäaikaista hyötyä ympäristö- ja ilmastoalueilla.

Yhteisiä pohjoismaisia ​​vihreitä ratkaisuja liikenteessä ja infrastruktuurissa ei missään tapauksessa voida toteuttaa virallisen pohjoismaisen yhteistyöbudjetin puitteissa, jonka budjetti on hiukan yli 129 miljoonaa euroa (kustannukset noin 5 euroa pohjoismaista asukasta kohden vuodessa), ja joka vaatii kustakin maasta erilaisia ​​aloitteita.

Pitkäaikaisia ​​investointeja tarvitaan, ja tässä yhteydessä hallitukset voivat ottaa mukaan Pohjoismaiden investointipankin ja sen tytäryhtiön Nefcon, mikä on menestystarina vihreiden sijoitusten ja vihreän kasvun suhteen.

Luottamuksen palauttaminen maiden välille edellyttää tietoista sitoutumista ohjelmiin ja hankkeisiin, jotka vahvistavat yhteisöä. Föreningarna Norden johtaa kolmea tärkeää ohjelmaa:

- Nordjobb (kausityön, asumisen ja vapaa-ajan ohjelmien välittäminen pohjoismaisille nuorille),

- Norden i skolen (opetusalusta viidelle pääkielelle Pohjoismaissa tavoitteena vahvistaa pohjoismaisen kielen ymmärtämistä),

- Kirjallisuusviikko (korostaa pohjoismaista kirjallisuutta Pohjoismaissa ja Baltiassa ääneen lukemisen kautta).

Kaikkia kolmea hanketta rahoittaa Pohjoismaiden ministerineuvosto. Se on hyvin toimiva kolmilehtinen apila, joka stimuloi alueen liikkuvuutta, vahvistaa kieliyhteisöä ja naapurimaiden kulttuurin tuntemusta. Jälkimmäisen ohjelman kulttuuriministerineuvosto on poistanut vuoden 2021 talousarvioesityksessään.

Pohjoismainen yhteistyö tarvitsee enemmän varoja, ei vähemmän. Pohjoismaiden ministerineuvoston budjetti on pienentynyt viime vuosikymmeninä varsinkin, kun tarkastellaan Pohjoismaiden BKT:n kasvua. Itse asiassa ministerineuvoston budjetti on puolet vähemmän kuin muutama vuosikymmen sitten.

On olemassa myös syventävän yhteistyön alueita. Niin kutsutut pohjoismaiset helmet, kahdenväliset tapaamispaikat Hanasaari (Suomi), Biskops Arnö (Ruotsi), Amateuråsen ja Lysebu (Norja) ja Schæffergården (Tanska) ovat loistavia näihin tarkoituksiin. Lisäksi Pohjoismaiden ministerineuvosto ylläpitää kulttuurilaitoksia Helsingissä, Maarianhaminassa, Reykjavikissa, Tórshavnissa ja Nuukissa. Pohjoismaiset yhdistykset kattavat koko Pohjolan alueineen ja paikallisine yhdistyksineen.

Meidän ei tarvitse keksiä pyörää uudelleen. Lähtökohtana pitäisi olla, että rakennamme luottamusta Pohjoismaiden ja itsehallintoalueiden välille sen suhteen, mikä meillä on yhteistä ja lisäämme ymmärrystä siitä, mikä erottaa meidät.

Pohjoismaisten yhdistysten puolesta,

Hrannar Björn Arnarsson, puheenjohtaja Föreningen Norden Islanti ja Föreningarna Nordens Förbund

Juhana Vartiainen, Pohjola-Nordenin puheenjohtaja

Åsa Torstensson, puheenjohtaja Föreningen Norden Ruotsi