Koronan haltuun

Jälleen on korona ottanut ihmiskunnan haltuunsa. Hetken jo näytti siltä, ettei toista aaltoa tulisikaan. Jos haluaa, viruksen toiminnassa voi nähdä apokalyptistä johdatusta. Se yrittää pelastaa ihmiskunnan tuholta. Se sulkee rajoja, lentoreittejä ja yökerhoja, laittaa maskit naamallemme ja leikkii kissaa ja hiirtä kanssamme koronavilkkujen välityksellä.

Korona on raunioittanut globaalin talouden ja ajanut valtiot velkakierteeseen. Mutta ennen kaikkea se on paljastanut globalisaation, talouden, ympäristön ja pandemian riippuvuuden toisistaan.

Ympäristökatastrofin uhka hälvenee kuin savusumu taivaalta, kun maailman talous sakkaa. Keväällä hiilidioksidipäästöt putosivat jopa 40 %. Mutta samalla leviää myös kurjuus ja nälkä. Tautiin on kuollut reilu miljoona ihmistä, mutta torjuntatoimien aiheuttamaan nälkään arvioidaan kuolevan 30 – 50 miljoonaa.

Globaali järjestelmä ei toimi ilman kasvua; talouden-, velan-, kulutuksen- ja väestön kasvua. Rokote aseenaan ihmiskunta onkin julistanut sodan koronaa vastaan ja haluaa jatkaa loputonta kasvua, mutta välttää katastrofin.

Isorokko, ainut rokotteella hävitetty sairaus, vei pari vuosisataa. Vaikka uusi rokote olisi vaaraton, tehokas ja nopeampi, ei sota vielä ole voitettu. Sen avulla ihmiskunta haluaa näet palata entiseen. Siihen normaaliin, jossa pandemiat syntyvät. Ehkä edessä onkin uusi historianjakso ”pandemioiden kausi”, jossa influenssien ja ravintoketjujen resistenttien bakteerien aiheuttamat pandemiat kiertävät kehää.

Kuin nokkakolarin osapuolet, ympäristöliike ja velkatalouden haaksirikkoon kariutunut globaali bisnes ovatkin löytäneet toisensa koronassa, yhdessä ne etsivät tietä onneen rokotteen ja vihreän kasvuloikan avulla.

Mutta molempia tuntuu vaivaavan autismin kirjoon kuuluva persoonallisuushäiriö, jolle tyypillistä on yksisilmäisyys. Toinen taistelee ilmaston lämpenemistä ja hiilidioksidia vastaan ja toinen tekee sillä bisnestä. Kumpikaan ei näe pandemioilla yhteyttä elämäntapaamme ja talouden toimialoihin, eikä halua muuttaa niitä vähemmän riskialttiiksi ja vähemmän globaaleiksi.

Unelmissa loikka vihreään puhtaaseen tulevaisuuteen tehdään uuden teknologian avulla. Rajaamalla tarkastelu käyttökohteeseen tai alueeseen, eikä koko tuotantoketjuun haaroineen, ydinenergia, tuulimyllyt, aurinkopaneelit, sähköautot, kaupungit ja valtiotkin saadaan näyttämään hiilineutraaleilta ja saasteettomilta.

Jouko Miettinen