Koronarajoituksia on vaikea ymmärtää

Voi olla liioittelua väittää, että kansan syvissä riveissä kytisi koronakapina. Suomalaiset ovat lainkuuliaisia, kärsivällisiä ja fiksuja. Suomessa on totuttu selättämään monenlaiset uhat ja vaarat.

On nuristu, mutta kumminkin tehty mitä täytyy.

Suomalaiset ovat hyvin ymmärtäneet, että koronakriisi vaatii poikkeuksellisia määräyksiä. Ja oman toiminnan väliaikaista muuttamista monin tavoin.

Tässä Suomi on onnistunut varsin hyvin.

Kun kurimusta on kestänyt miltei tauotta kohta kaksi vuotta, kansan kärsivällisyys ja käsityskyky on joutunut kovalle koetukselle.

Erityisesti koronrajoituksia on vaikea ymmärtää. Ne ovat monin paikoin ristiriitaisia.

On kummallisia alueellisia eroja.

Vaikka koronatilanne on isossa kuvassa samanlainen koko maassa, saadaan ovet avata toisessa kaupungissa, mutta toisessa ne on pidettävä kiinni. Toinen virkamies kun on eri mieltä kuin toinen.

On käsittämättömiä rajanvetoja samantasoisen koronariskin merkityksestä.

Ehkä kaikkein vaikeinta ihmisten on hyväksyä, ettei sisätiloissa saisi tuntia kuntoilla, mutta baarissa kyllä voi istua kaljalla koko päivän.

Tavallisen ihmisen järjen ylittää sekin, että on kiellettyä juoda ravintolassa pihvin painikkeeksi lasi punaviiniä työpäivän jälkeen alkuillasta.

Mielenkiintoista on se, että aluevaalien suhteen linjaukset ovat toisenlaisia.

Jotkut aluehallintovirastot ovat rajoittaneet myös ulkona järjestettäviä tilaisuuksia. Se sai ministeriöt laatimaan ohjeistuksia, miten vaalikampanjointi ”onnistuu tarkoituksenmukaisissa määrin”.

Aluevaalien siirtämisestä koronatilanteen vuoksi ei edes puhuta – ja hyvä niin. Esimerkiksi altistuneet voivat äänestää koronaturvallisesti ulkona.

Vaaleja ei haluta siirtää, koska se lykkäisi sote-uudistusta vuodella. Tätä näkökulmaa tarvitaan linjauksiin laajemmin. Pitäisi miettiä rajoitusten seurauksia ja kustannuksia.

Terveys edellä -perustelua ei saisi niellä ainoana totuutena.