Koronarokotus – kusetus vai pelastus?

Jos haluaisin lääkärinä pelastaa todella paljon ihmishenkiä, ottaisin matkalaukkuuni terveydenhoitajan sekä 100 000 rokoteannosta ja matkustaisin syvimpään tautienriivaamaan Afrikkaan. On mukava ajatusleikki, että voisimme rokotuskampanjalla taistella viikatemiestä vastaan rantatuolissa istuen ja samalla tietäen, että muutaman vuoden sisään estyy tuhansia lapsikuolemia vähän niin kuin itsekseen. On vaikea keksiä mitään yhtä tehokasta modernia lääketieteen hoitomuotoa, kuin riittävä ruoka, puhdas vesi ja rokotukset.

Jo 1700-luvun lopulla oivallettiin, että viheliäiden virusten ja bakteerien aiheuttamat kuolemat on vaikeampi jälkikäteen perua kuin ennaltaehkäistä. On varmasti ollut kiusallista odotella, että menettää kolmanneksen lapsistaan isorokolle, osa jälkikasvusta halvaantuu polion toimesta ja loputkin tukehtuvat kurkkumädän toimesta. Jos esi-isiemme joukossa oli mukana yhtään insinööriluontoisia yksilöitä, nousi heidän mieleensä varmasti kysymys, joka on merkityksellinen vielä tänäkin päivänä: jos tauti on kuolettava, aiheuttaa merkittävää kärsimystä, eikä sitä voida nykykeinoin parantaa, niin olisiko tauti sitten mahdollista estää?

Rokotusohjelmat menneisyydessä ja 2000-luvulla ovat olleet menestystarinoita; isorokko ja polio hävisivät, kurkkumätä harvinaistui eikä jäykkäkouristukseen kuolevia pääse enää hoitamaan. Rotavirusrokote vei kuivumiskuoleman uhkaamat vauvat pois päivystyksistä ja pneumokokkirokotteen ansiosta anestesialääkärit eivät juurikaan enää pääse tehohoitamaan pneumokokkibakteerin aiheuttamia vaikeita aivokalvotulehduksia ja verenmyrkytyksiä.

Koronaviruksen aiheuttamassa taudinkuvassa on vastaavia vakavia piirteitä, joskin onneksi tällä kertaa lapset vaikuttavat olevan turvassa vaikeilta jälkitaudeilta. Joka tapauksessa aikuisten ja nuorten koronavirukseen pätee samat periaatteet; se tarttuu helposti, tappaa noin kaksi prosenttia sairastuneista, runtelee ihmisen keuhkot ja aiheuttaa veritulppia. Lopuille 98%:lle se aiheuttaa kiusallisen nuhan, kuumeen ja lihassäryn. Amerikkalaiset saivat haudata reilut puoli miljoonaa kansalaista, brasilialaisilta loppuivat hautakivet ja -paikat kesken ja Intiassa loppuivat laskutaidot kuolleiden määrän kertyessä. Suomi sulki yhteiskunnan, kansa piilotteli koronalta puolitoista vuotta, terveydenhuolto keskittyi koronaehkäisyyn ja rokotuksiin ja koronapotilaat valtasivat teho-osastot.

Sairaalalegendan mukaan eräs koronaan sairastunut pohti keuhkot täynnä vettä, arpea ja virusta: ”Korona on kusetusta!”, jonka jälkeen hän päätyi putki kurkussa koristen hengityskoneeseen. Valitettavasti tehohoitokaan ei pysäytä tätä keljua virusta, joka mellastaa elimistössä tuhojansa tehden, kunnes päivien kuluessa muodostuva luontainen immuniteetti lopulta voittaa viruksen. Formulatermein kuvattuna koronapotilaan tehohoito on kuin pitkittynyt varikkopysähdys, jossa sairastuneen raadeltuja keuhkoja tuetaan hengityskoneella odottaen samalla mahdollista luontaista parantumista. Tehohoidon jälkeen kuntoutetaan tämän virushurrikaanin myrskyvahinkoja pitkään ja alkuperäistä elämänlaatua on vaikea mennä takaamaan. Koronalle on menetetty monta isää, äitiä, tytärtä ja poikaa, joskin tarinan kusetukseen uskonut potilas taisi selvitä kotiin sairaalahoidosta huolimatta.

Jotta voisi ymmärtää rokotteiden etuja sekä toimintaa, täytyy hetki pohtia virusten, bakteerien ja vastustuskyvyn luontaisia piirteitä. Virukset ovat siinä mielessä hienostuneita loiseliöitä, että ne pyrkivät tunkeutumaan elimistöön toisen henkilön räkäroiskaisun tai oman varomattoman nenänkaivuun avulla. Onnistuneen sisäänpääsyn jälkeen virus pyrkii huijaamaan puolustusjärjestelmän rajavartijoita ja lopuksi piilottelemaan sekä lisääntymään elimistön omien solujen sisällä. Virusmäärä lisääntyy räjähdysmäisesti, minkä tarkoitus on edistää viruksen siirtymistä jälleen seuraavaan ihmiseen.

Uusien virusten edessä elimistö on usein hieman hölmistynyt. Hienostuneen puolustusjärjestelmän peitset ja pyssyt ovat tehottomia aiemmin tuntematonta vihollista kohtaan. Toki hälytystilaa nostetaan, yleinen tulehdusreaktio ja kuumeilu käynnistyy ja viruksen lisääntymistä pyritään rajoittamaan. Koronassa tämä raju tulehdusreaktio yhdistettynä viruksen häijyihin lisäominaisuuksiin johtaa joillekin laajoihin vaurioihin elimistössä ja etenkin keuhkoissa. Tuntuu epäreilulta, että joku sairastaa oireettomana ja toinen saa kuolettavan reaktion. Modernin lääketieteen aikana länsimaissa on kuitenkin mahdollista selvitä rajustakin taudista, jos immuunijärjestelmälle annetaan aikaa.

Puolustusjärjestelmä pystyy sairastamisen aikana tutkimaan virusta ja esittelemään uuden vihollisen ominaisuudet elimistön puolustusvoimien erityisosaajille. Uusien tiedustelutietojen avulla luodaan päivien ja viikkojen kuluessa sairastumisesta armada erityissotilaita ja vasta-aineita, jotka vastustamattomasti tuhoavat viruksen. Tämä puolestaan johtaa ihmisen parantumiseen. Jälkipuintiosiossa puolustusjärjestelmä rakentaa agentti- ja vakoojaverkoston, joka on tulevat vuosikymmenet valmiina puolustamaan ihmiseliön terveyttä uutta infektiota vastaan. Erityisen hienoa on se, että imettävä äiti voi rintamaidolla siirtää tätä omaa hankittua puolustuskykyä vauvaansa. Valitettavasti jokaisen yksilön täytyy elämänsä aikana sairastaa jokaista tautia ainakin kerran tällaisen puolustuksen kehittämiseksi ja prosessin hitauden vuoksi sairauden alussa on etsikkoaika, jonka aikana ihminen voi ehtiä kuolemaan tai päätyä sairaalahoitoon.

Tässä vaiheessa insinööri nostaa kätensä ja pohtii, voisiko vastustuskyvyn luoda ilman turhaa sairastelua ja kuolemista. Tämän ajatuksen voimin on luotu rokotteiden kantava idea: altistetaan ihminen viruksen ja bakteerien toimintakyvyttömille palasille, joita elimistön oma puolustusjärjestelmä saa sitten rauhassa opiskella ja tutkiskella. Aiemmin käytettiin kokonaisia viruksia, joilta oli viety taudinaiheuttamiskyky, sittemmin on keksitty käyttää ainoastaan pieniä ja kriittisiä virusten ja bakteerien palasia, joilla oppimistulos on yhtä erinomainen.

Viimeisin saavutus rokoteteknologiassa ovat mrna-rokotteet, jossa elimistölle sujautetaan piikin kautta ohje tai resepti viruksen heikoista kohdista. Lopputulema on kaikissa tapauksissa sama, kuin luonnollisella sairastumisella hankitussa immuniteetissa: elimistö rakentaa rokotteen avulla sellaisen puolustuksen, joka estää vakavan sairastumisen oikean viruksen saapuessa. Virus tai bakteeri voi toki jatkossakin tunkeutua elimistöön, mutta tällä kertaa sota virusta vastaan loppuu lyhyeen ihmisen hyväksi. Osa viruksista on varsin viekkaita ja ne muuntuvat ja luovat itsestään uusia muotoja ja variantteja, mikä johtaa esimerkiksi vuosittaiseen influenssarokotusten tarpeeseen. Osa viruksista ja bakteereista on niin monimutkaisia ja muuntuvia, että niitä vastaan ei osata rokotuksia vielä kehittää.

Rokotteiden nurja puoli on pistosten tarve, joskin osaan sairauksista on olemassa nenäsumute tai suun kautta otettava muoto. Luonnollisesti ajatus neulan ja vieraan aineen saamisesta elimistöön tuntuu epämiellyttävältä ja pelottavalta. Rokotuksiin liittyy myös kiistattomasti haittavaikutuksia, joista yleisimmät ovat käden kipu, särky, kuume ja huonovointisuus. Toisaalta iso osa rokotetuista ei saa mitään haittavaikutuksia ja ottaen huomioon rokotusten hyöty, pidetään ohimenevää kipua ja särkyä hyväksyttävänä haittana. Kuumereaktio jonkin aikaa rokotuksen jälkeen on todiste oman puolustusjärjestelmän ns. ahaa-elämyksestä ja heräämisestä uudelle viholliselle, eikä siis sinänsä ole haitallista ihmiselle. Spekulaatiot rokotteiden aiheuttamista lasten kehityshäiriöistä ja autismista on osoitettu toistuvasti vääriksi.

Sen sijaan vakava allerginen reaktio rokotuksen jälkeen on mahdollinen samaan tapaan, kuin esimerkiksi katkarapua ensimmäistä kertaa syödessä; reaktiota on mahdotonta etukäteen ennustaa ja sen yleisyys on karkeasti 3-5 tapausta miljoonaa rokotettua kohden. Lievempiä reaktioita on enemmän ja rokotushenkilökunta on koulutettu hoitamaan kaikki tällaiset reaktiot. Toinen traaginen haittavaikutus oli takavuosien sikainfluenssarokotuksen aiheuttamat narkolepsia tapaukset, jotka sai aikaan rokotteessa käytetyn uuden lisäaineen ja pohjoismaisen geeniperimän yhteisvaikutus. Kyseinen lisäaine on pysyvästi poistettu markkinoilta.

Lopuksi joihinkin koronarokotemerkkeihin on liitetty erittäin harvinaisina haittoina sydänlihastulehdus nuorilla miehillä (mrna-rokote) ja veren hyytymishäiriö (adenovirusvektorirokote). Toisaalta yli 3.8 miljardia koronarokoteannosta on pistetty ympäri maailmaa ja rokotteet on arvioitu yleisesti turvallisiksi ja erittäin tehokkaiksi kuoleman ja kärsimyksen vähentäjiksi. Suomessa Fimeaan on 7.10 mennessä ilmoitettu hieman yli 4300 lievää tai vakavaa haittavaikutusta, kun rokotuksia on pistetty reilut 7,6 miljoonaa annosta. Vakavat haittavaikutukset ovat siis olemassa, mutta ne ovat harvinaisempia kuin lottovoitto.

Suomalaiset ovat onnistuneet koronataistelussa ensin yhteistuumin poteroihin kaivautumalla ja sitten torjuntataisteluun osallistumalla. Taistelu näkymätöntä vihollista vastaan on vaatinut poikkeuksellista kansallista yhtenäisyyttä ja toisaalta jokaisen suomalaisen yksilön tekoja ja pohdintaa oman ja yhteisen hyvän eteen. Talvisodan henki taitaa edelleen kyteä suomalaisissa ja kiitän jokaista tuplarokotettua ihmistä työstä toisen suomalaisen hengen eteen. Ne yksilöt, joilla rokotesarja on vielä kesken, ehdotan pohtimaan edellä kuvattuja rokotteen toimintamekanismia, hyötyjä ja haittoja ja tekemään tämän jälkeen valistuneen päätöksen. Sinun valintasi voi lopulta pelastaa sinut itsesi, lapsesi, isäsi tai äitisi. Koronavirus kusetti suomalaisia puolitoista vuotta. Ojenna kätesi, isketään koronaa takaisin pataan ja voitetaan normaali elämä yhdessä takaisin.

Kirjoittaja on kolmesti koronarokotettu yleislääkäri, akuuttilääketieteen erikoislääkäri sekä anestesiologiaan ja tehohoitoon erikoistuva lääkäri Turun yliopistollisessa keskussairaalassa.