Kosolta saattoi ostaa taulun viinapullolla - tämä jokaisen raumalaisen pitäisi nähdä

Rauman taidemuseossa on raumalaisen Kosti Koskisen muistonäyttely. Kuva: Juha Sinisalo

Rauman taidemuseossa on hiljattain avautunut museon 50-v. juhlanäyttely järjestettynä yhdessä Ars Rauman kanssa. Kysymyksessä on sellaisen raumalais- taiteilijan näyttely, että jokaisen raumalaisen pitäisi ehdottomasti nähdä se, kunhan koronarajoitukset aikanaan sallivat vierailut.

Museon intendentti Heta Kaisto ja tutkija Henna Paunu ovat tehneet upean kulttuuriteon nostamalla historian hämärästä esiin sellaisen taiteilijan, jota hänen elinaikanaan ei juurikaan juhlittu. Kosti Verneri Koskisen (1905-1983) laaja tuotanto täyttää nyt taidemuseon molemmat kerrokset. Hänen työnsä on jaettu hienosti eri aihepiireihin ja tyylikausiin. Näin on saatu aikaiseksi mielenkiintoinen, selkeä ja helposti lähestyttävä näyttely, mitä eri salien ripustus vain korostaa.

Pitkään ”Koso” Koskista pidettiin vain viinaan menevänä taiteilijana, joka vaihtoi mm. kauppiailta taulua vastaan vaatteita ja muiltakin kaikkea sitä mitä elämässä tarvitaan. Ainainen köyhyys ja krooninen rahapula ajoivat tilanteen siihen, että pahimpina aikoina taulun saattoi vaihtaa ”Kosolta” viinapulloon. Siitä olikin sitten vaikea lähteä korottamaan hintoja ylöspäin, kuten hän itse päiväkirjassaan kertoo.

Toki kaupungilla tiedettiin, että Koskinen oli käynyt kuusi luokkaa Rauman lyseota, opiskellut kaksi vuotta Ateneumissa ja myös jonkin aikaa Sibelius-Akatemiassakin. Sekin tiedettiin, että muutettuaan v.1927 Helsingistä takaisin synnyinkaupunkiinsa Raumalle, hän säesti pianolla mykkäfilmejä paikallisessa elokuvateatterissa, kuten tuolloin oli tapana. Pieni tulonlähde kuitenkin ehtyi äänifilmien tulon myötä.

Pääasialliseksi rahan hankkimismuodoksi tuli taulujen maalaaminen ja niiden myyminen. Aihepiirinä hänellä oli suurelta osin Vanha Rauma, satama, asetelmat, sekä muotokuvat. Piti maalata sellaista, minkä ihmiset ostivat koteihinsa ja itse pysyi ns. leivässä ja juomassa.

Kosti oli aikoinaan myös ahkera ja innokas uusien tyylien ja menetelmien kokeilija. Pääasiassa ovat kuitenkin öljyväreillä maalatut, voimakkaan ekspressiiviset taulut. En ole taatusti ainoa katsoja, joka yllättyy hänen erilaisten töittensä moninaisuudesta. Koskiselta löytyy myös kubistisia maalauksia ja abstrakteja, hienostuneita, pieniä kollaasejakin.

Oma lukunsa on sitten Koskisen kirjallinen puoli. Hän kirjoitti yhden julkaistun romaanin, Ihmeellinen kuherruskuukausi (1930). Varsinainen löytö oli kuitenkin ollut, kun Heta Kaisto löysi museon ullakkoa tutkiessaan taiteilijan käsin kirjoitetun päiväkirjan vuosilta 1973-74.

Raumalaiset ja täällä vaikuttaneet taiteilijat ja kulttuuri-ihmiset lukevat siitä katkelmia nauhoitteena eräässä museon salissa.

Syventyessäni hänen päiväkirjaansa, ällistyin suuresti hänen kielitaitoaan ja laajaa sivistyneisyyttään.Se oli minulle täysi yllätys. Ja mitä kuuluikaan jatkossa tuolle minua runsaat 40 vuotta vanhemmalle monilahjakkaalle taiteilijakolleegalle?

Tiesin kyllä ”Koson” aikoinaan nimeltä, niin kuin kaikki raumalaiset, mutten ollut koskaan tavannut häntä henkilökohtaisesti. Kuulin v. 1973, että Koskinen oli siirretty ilman vakituista asuntoa olevana ja huonokuntoisena vanhuksena hoidettavaksi Rauman Uudenlahden kunnalliskotiin. Nykyisin se toimii lasten päiväkotina kolmikerroksisessa, ruskehtavassa rakennuksessa Pyytjärven ulkoilualueelle mentäessä.

Tunnettu taiteilija ja Rauman ensimmäinen modernisti vietti siellä tasaista ja turvallista laitoselämää aina kuolemaansa saakka v. 1983. Yhteiskunta piti hänestä huolta niin kuin kaikista muistakin talon vanhuksista. Kyseisessä laitoksessa ei kuitenkaan ollut hänen sivistyneisyydelleen ja lahjakkuudelleen minkäänlaista kaikupohjaa toisista hoidettavista. Näin hän kertoi päiväkirjassaan:”Oli paras käpertyä omaan sisäiseen maailmaansa ja elää ikäänkuin kuplassa; pitkästyä, lukea dekkareita, kirjoittaa ja pitää päiväkirjaa.”

”Kuinka epäoikeudenmukaisesti elämä voikaan jakaa meille pelikortit, joilla on jatkossa selvittävä, vaikkei tiedä edes pelin sääntöjä.” Nämä sanat ovat suoraan Kosti Koskisen päiväkirjasta.

Lasse Kempas

Lisää aiheesta

Vain tilaajille Rauman taidemuseon juhlanäyttely nostaa esille monipuolisen taiteen tekijän, jonka elämää varjosti krooninen köyhyys

Museo innostaa lapsia taiteilemaan Raumalla: inspiraation lähteenä on Kosti Koskisen maalaus

Vain tilaajille Taidemuseo toivoo yleisön apua Kosti Koskisen teosten jäljittämiseksi: taidemuseon tuleva näyttely tuo esille erityisesti kirjailija Koskisen