Kotihoidontuen demonisointi ei lapsen etu

Varhaiskasvatus ja kotihoito halutaan usein nähdä vastakkaisina vaihtoehtoina, mustavalkoi-sesti.

Hätkähdyttävin on VATT:n tutkimus, jossa väitettiin, että kotihoidon tuesta on haittaa sekä lapsille että äideille.

Kotihoidon vaikutuksia ja merkitystä voidaan tutkia monesta näkökulmasta. Vuonna 2016 oli samantapainen tutkimus, joka tehtiin puhtaasti sosioekonomisesta näkökulmasta. Tutkijan mukaan lapsen hyvinvointia ei siinä tarkasteltu. Siinä kehotettiin viemään lapset varhaisemmin päivähoitoon ja sitä perusteltiin koulumenestyksellä ja pärjäämisellä (Jani Erola 2016).

Tutkimuksessa unohdettiin kertoa, että korkeasti koulutetut vanhemmat vievät lapsensa päivähoitoon varhaisemmin kuin muut ja perhetaustalla tunnetusti on suuri vaikutus koulumenestykseen. Tutkimus myös tehtiin laman aikana, jolloin ne perheet, jotka onnistuivat säilyttämään työpaikkansa, veivät lapsensa päivähoitoon.

Tuollaisilla kotihoitoa demonisoivilla tutkimuksilla kävellään tarkoitushakuisesti muiden tutkimusten yli. Mm. kasvatustieteiden tohtori Erja Rusasen mukaan pienen, alle kolmivuotiaan lapsen turvallisuuden tunne voi järkkyä, kun hän joutuu uusiin ja alati vaihtuviin tilanteisiin. Se näkyy keskittymishäiriöinä, motorisena levottomuutena, vetäytymisenä, itkuisuutena tai huomion hakemisena.

”Liian suuret ryhmät, ero vanhemmasta, vaihtuvat hoitajat, melu ja lasten keskinäiset ristiriidat kuormittavat lasta.”

Liian suuret ryhmät, ero vanhemmasta, vaihtuvat hoitajat, melu ja lasten keskinäiset ristiriidat kuormittavat lasta. Kehitysneuropsykologian dosentti Nina Sajaniemi on tutkimuksissaan todennut, että lapsen kokema stressi vaikeuttaa lapsen kykyä lukea sosiaalisia signaaleja. Se myös vaikeuttaa muistia ja oppimista.

Pieni lapsi on riippuvainen häntä hoivaavasta henkilöstä kolmen ensimmäisen vuoden ajan. Turvallinen kiintymyssuhde syntyy läheisessä, luottamuksellisessa ja pysyvässä vuorovaikutuksessa.

Tämä ei ole kritiikki ammattitaitoisia varhaiskasvattajia kohtaan, vaan huoli myös heidän jaksamisestaan. Tilanteessa, jossa henkilöstöpula uhkaa sekä lasten että aikuisten hyvinvointia ja varhaiskasvatukselle asetetut, sinänsä hyvät tavoitteet eivät aina toteudu.

Haasteita on myös perheissä ja siinä tapauksessa varhainen päivähoito on lapsen etu.

Joten hoitomuotojen vastakkainasettelu aiheuttaa ainoastaan ahdistusta sellaisissa vanhemmissa, jotka ovat jo valmiiksi uupuneita.

Mahdollistamalla pienten, alle kolmivuotiaiden kotihoito, säästyy paikkoja päivähoidossa sitä kipeämmin tarvitseville ja ryhmäkoot pysyvät pieninä.

Riitta Kuismanen

Sosiaalipsykologi, aluevaltuutettu, kd