Koulukiusaamisesta ei tiedetty mitään

Kun olin kahdeksan mukulaisen perheen vanhin lapsi ja koululainen, ei meillä edes tullut mieleen uudet vaatteet. Äiti hoiti kakarat ilman yhteiskunnan apuvoimia rakennuksella pudonneen isäpuolen vakuutusyhtiön eläketuloilla.

Lapsilisät eivät tuoneet uusia vaatteita koska ne käytettiin talon lainojen maksuun, kuten äiti pruukasi sanoa, että mukuloilla olisi edes katto pään päällä.

Sitten tullaankin niihin merkki vaatteisiin. Ei ollut mitään merkkivaatteita edes vauraiden lapsilla. Kaikilla oli vain tavalliset normaali vaatteet. Vauraiden perheiden ja pikkuserkkujen pieniksi jääneissä vaatteissa minä sain kulkea ja osaltani jatkaa näiden vaatteiden jatkoa nuoremmille sisaruksille.

Huomioon otettavana tämän päivän vaatteiden eteenpäin jatkamisessa on sellainen asia, että varakkaammat perheet eivät myyneet omien lastensa vaatteita, vaan antoivat ilman korvausta niitä eteenpäin meille köyhille, joita oli kylässä useita perheitä.

Kun tultiin koulusta kotiin vaadittiin, että kouluvaatteet vaihdetaan huonompiin ”kotivaatteisiin” ettei koulupuvut likaantuneet.

Ennen kuin lähdettiin kouluun piti tiskata aamu astiat ja siivota keittiön lattiat ja sama komento kotiin tultua. Sunnuntai oli vanhempien lasten pyykin pesu päivä.

Koivuniemen herra asui meillä keittiön oven päällä, joten ei vanhempien tarvinnut kuin mulkaista sinne päin niin tottelevaisuus oli 100 prosenttisen varmaa.

Koulukiusaamisesta ei koulussamme tiedetty mitään. Saati että oltaisiin pahoinpidelty toisia lapsia tai huudeltu ilkeyksiä. Kukaan varakkaiden lapsista ei huudellut, että kuljet minun vanhoissa vaatteissa tms.

Kaikki elivät sovussa keskenään niin rikkaat kuin köyhätkin.

Mistähän johtuu, että nykyisin tehdään lapsista eri arvoisia koulukiusaajia eli miksi vanhemmat ostavat lapsilleen merkkivaatteita joita eivät kuitenkaan voi antaa pois ilman korvausta vähävaraisten lapsille? Mikä on ajanut tämän yhteiskunnan lapset vastakkain? Kyllä siitä saa syyttää nykyajan kasvatusmallia, joka on kotoa lähtöisin. Ei kaikesta voi syyttää yhteiskuntaa.

Helena Gröndahl

Kokemusasiantuntija