Köyhä Rauma rakentaa rikkaille yhtiöille sataman

Nimimerkki Järki ohoille tiedoksi, että Nimimerkitön ei ole kyseenalaistanut sataman tarvetta vaan lähinnä hintaa ja rahoitusehdotusta. Olisikohan olemassa muitakin vaihtoehtoja ongelmaan kuin veronmaksajien saattaminen hankkeen takuumiehiksi?

Rauma on noin 40 000 asukkaan kaupunki, joka pyristelee taloudellisissa vaikeuksissa. Veroäyriä oli nostettava ja paineita samaan suuntaan on edelleen ja muitakin suuria hankkeita on samanaikaisesti.

Metsä Fibre Oy:n omistajina ovat Metsäliitto Osuuskunta (50,1 %), Metsä Board (24,9 %) sekä japanilainen kauppayhtymä Itochu Corporation (25 %).

Vuonna 2018 Fibren liikevaihto oli 2,47 miljardia euroa ja tilikauden tulos 506 miljoonaa euroa.
Fibren emo-organisaatio on noin 30 maassa toimiva metsäteollisuuskonserni Metsä Group, jonka emoyhtiö on Metsäliitto Osuuskunta. Metsä Boardin liikevaihto oli 1,944 miljardia euroa vuonna 2018 ja tulos 203 miljoona euroa.

Metsä Board Oyj:n emoyhtiö on myös Metsäliitto Osuuskunta. Omavaraisuusasteet sekä Metsä Fibrellä että sen osakkailla olivat vuonna 2018 erinomaiset.

Lyhyesti asian voisi sanoa, että köyhät rakentavat rikkaille sataman.

Teollisten työpaikkojen toivossa päättäjämme ovat luvanneet sataman. Saha on mahdollisesti myös asettanut sijoituspaikkansa ehdoksi toimivan satamapalvelun. Päättäjillemme lupausten kustannukset ovat mahdollisesti selvinneet vasta sataman suunnitteluprosessin aikana ja annettuja lupauksia ei voi perua. Tämä on olettamaa.

Nykyisen satamamme käyttöaste on varsin pieni. Laivoja on satamassa käynyt viime vuosina 1000–1200 ja keskimääräinen laituriaika on ollut 1–2 päivää. Laituripaikkoja on ainakin kymmenen.

Kymmenellä laituripaikalla laiturivuorokausien kapasiteetti on 3650 päivää. Kahden vuorokauden laituriajalla nuo 1200 alusta vievät vuoden aikana kapasiteetista 2400 laiturivuorokautta, joten vapaata kapasiteettia on vielä runsaat 1200 laiturivuorokautta. Tilaa siis on.

Etsimällä varmasti löytyisi halvempia ratkaisuja esimerkiksi nykyisiä laituripaikkoja kunnostamalla ja rakenteita muuttamalla. Uuden sataman muutkin intresenttiryhmät, kuten muut sahat, voisivat osallistua sataman kustannuksiin. Houkuttimina pitää silloin olla riittävät taloudelliset edut tulevaisuudessa. Esimerkiksi halvemmat satamamaksut, varastokenttätilaa jne.

Sahalle ja satamaan rahdattava puumäärä on niin suuri, että se lisäisi myös VR:n liiketoimintaa, joten VR on myös yksi mahdollinen osarahoittaja.

Metsä Fibren omistamalla sellutehtaalla on jo oma satama. Ihmettelenkin, miksi tätä mahdollisuutta ei käytetä hyväksi. Samalla teollisuusalueella on sahan valmistuttua neljä metsäteollisuuden yksikköä, joiden välinen ”symbioosi” voisi johtaa yhteiseen teollisuussatamaan.

Logistiikkasuunnittelulla saataisiin melko varmasti kustannuksia alhaisemmaksi kuin maksamalla ulkoisille kuljetus- ja lastauspalvelun tuottajille. Uskon että kaupunkikin voisi olla mukana tällaisessa järjestelyssä. Se vaatii vain neuvottelunotkeutta.

Osuuskunta ja osakeyhtiömuotoiset ratkaisumahdollisuudetkin pitää tutkia. Valtion ja EU:n mukanaolo on varmaan otettu jo huomioon nykylaskelmissa. Kannattaisiko vieläkin tutkia?

Nimimerkitön

Lisää aiheesta

Mietittävää satamainvestoinnista