Kummossi raumlaise ihmise oikke ova?

Edellisissä Raumalaisissa on tullut noottia tyyliin: ”puukkoa tulee selkään kun poistuu työpaikan kahvihuoneesta” jne..

Tervehtiminen on yksi tärkeimmistä kohteliaisuuksista. Ja myös siihen vastaaminen. Kotikasvatus on jäänyt saamatta tai ei ole mennyt perille, ellei moista hallitse. Vain moukka jättää tervehtimättä tai sitten hän on mykkä.

Ihmiset, jotka näkevät muissa kaikki viat, taitavat itse olla omasta mielestään virheettömiä. Jos jotkut haluavat puhua paskaa jostakin henkilöstä, joka on jo poistunut sorvinsa ääreen, niin siitä vaan – heillä reppanoilla on niin tylsä elämä, että hakevat virikkeitä muita solvaamalla.

Selän takana puhujia tarvitaan, koska se on heidän tapansa päteä. Olisi tylsää olla tyyppi, joka ei herätä mitään tunteita. Mielenkiintoisista ihmisistä puhutaan aina niin hyvää kuin pahaa, mutta mitä sitten.

Uskaltaa olla oma ihana itsensä ja elää oman näköistänsä elämää. Siinä sitä on haastetta ja toteutus on helppoa, kun ei tarvitse mielistellä ketään.

Raumalaisten ennakkoluuloisuus on vertaansa vailla. Kaikkeen suhtaudutaan aluksi negatiivisesti. Länsi-Suomen textaritalikossa valitetaan valittamisen ilosta, periaatteesta ollaan kaikkea uutta vastaan – aina.

Mikään tai mitään ei saisi muuttaa vaan mennä niin kuin on menty vuosikymmenet.

Totuuden torvi