Kun nainen peukutti tuttavansa raiskaamista

Vuosien varrella olen silloin tällöin leikkinyt jos-leikkiä. Minun jos-leikissäni eletään 1930-luvun lopun ja 1940-luvun alun Ranskassa ja Saksassa. Aikaa jolloin natsit hallitsivat näitä maita. Minun jossitteluuni kuuluu, olisinko ollut vastarintaliikkeessä mukana vai pitänyt suuni kiinni ja silmät suljettuina.

Haaveissani olen aina ollut vastarintaliikkeessä. Samalla olen pelännyt sitä, että olisin sittenkin ollut niin raukkamainen, että olisin vain ollut hiljaa.

En vielä keväällä olisi uskonut, että syksyllä elän maassa, jossa toimittajat saavat tappouhkauksia työtä tehdessään. Tappouhkauksiin ei tarvita edes kannanottoa, riittää, kun on jutussaan pyrkinyt kumoamaan huhuja ja valheita.

Tappouhkauksia voi saada erityisesti kahdesta asiasta kirjoittaessaan. Ensinnäkin jos kirjoittaa perussuomalaisista tavalla, josta puolueen äärikannattajat eivät pidä. Toinen tapa on kirjoittaa turvapaikanhakijoista tavalla, josta pakolaisten tuloa vastustavat eivät pidä.

Erikoiseksi nämä uhkaukset tekee se, että samat uhkailijat puhuvat joka käänteessä omasta sananvapaudestaan, jos heitä arvostellaan vaikkapa rasisteiksi. Itse ollaan vaatimassa oikeutta, jota ei kuitenkaan muille haluta suoda.

Uhkaukset eivät kuitenkaan koske vain toimittajia. Niitä jaetaan myös sosiaalisessa mediassa tavallisille ihmisille, jotka kertovat elämästään ja tekemisistään vaikkapa Facebookissa. Tappouhkausten lisäksi saatetaan esimerkiksi toivoa toisen joutuvan raiskatuksi.

Tällaisen toivotuksen voi saada, jos menee kertomaan avustaneensa jollain tavalla turvapaikanhakijoita. Näin kävi muun muassa eräälle nuorelle äidille, jonka raiskatuksi joutumista toivoi toinen nuori äiti. Lisäksi peukutuksia tuli usealta muulta nuorelta äidiltä.

Millainen on äiti ja nainen, joka toivoo toisen äidin ja naisen joutuvan raiskatuksi? Millaisia arvoja hän siirtää lapsilleen, jos raiskauksen oikeuttaa se, että on eri mieltä jostakin asiasta?

Tätäkö on se suomalaisuus, josta nyt niin monet toitottavat: uhkailua ja pelottelua tyyliin ”jos olet eri mieltä, tapan sinut”. Sellaistako Suomea nyt ajetaan, jossa toisinajattelijat saa raiskata?

Huhuja ja valheita levitetään, eikä niiden oikeellisuutta edes pysähdytä miettimään. Vastustajat pelotellaan olemaan hiljaa.

Olen tainnut löytää vastarintaliikkeeni.

Kirjoittaja on Länsi-Suomen toimitussihteeri.

jaana.vieno@marvamedia.fi

Twitter:@JaanaVieno