Kuningasjätkät Emmauksen tielle

Markku Pölösen tarina ja Ruonansuun tukikonsertti ovat näkyvä osa Suomen kulttuuri- ja talouspolitiikan konkurssia. Elokuva-, peli- ja ääniteteollisuus olisivat oikein rahoitettuina tuottavuusarvoltaan Nokian vertainen bisnes! Ne voivat ratkaista nykyisen ahdinkomme. Esimerkin voi ottaa Ruotsista tai jopa Virosta, joka nyt jo kaappaa elokuvatuotantojen työt.

Suomi ei omista edes omia kulttuuripääomiaan, vaan ulkomainen suurpääoma säätelee sen markkinat ja vie tuottavuuden. Kyse on tavasta ajatella. Kaikki, mitä ei ole isolla rahalla lobattu hallitusohjelmiin, on arvotonta. Tunnen äänitebisneksen ja sen vaikuttamistalouden sekä taiteilijoiden köyhyyden syyt. Olisimme vauras maa, ellei luovan työn sankareita listittäisi kuin kerettiläisiä pääosin valtion lyömäaseilla.

Ruotsille musiikin vienti ja vaikuttamistalous on kymmenien miljardien vuosibisnes. Turha väittää, että ”Allsång på Skansen” tai Spotify syntyvät geneettisillä ominaisuuksilla. Jos viihdeteollisuuden substanssit ovat vaikeita ymmärtää, pitää luottaa niihin, jotka ymmärtävät, muuten pelaa vastustajan puolella.

Suomella on kymmenien miljardien takaukset ulkomaille ”hitsariviennin” puolesta, mutta ei edes prosentin verran uskoa koulutetun väen aivojen tuotoksiin. Satoja tuhansia IPR -ammattilaisia on työn rahoitusten puutteessa alipalkalla tai kokonaan vailla työtä.

Valtiovelkamme on nyt 52% BKT:sta, kun se 1995 oli 55.2%. Isommista koroista huolimatta Nokia pudotti velan neljännekseen. Söimme velan takaisin viime vuosikymmenellä, koska koko uusi talous oli Nokian varassa. Voiko hallitus kääntää tämän kiven IPR -tekijöiden leivästä, jotta hekin pääsevät tuottamaan taloutta kotimaalleen?

Luovien alojen täystyöllisyys ei ole riski tai vaadi juurikaan uusia varoja. Raha kiertää Suomessa, ja voitoksi jää vuosikymmeniä tuottava aineeton vauraus ja oppi. Pölösen kaltaisten lahjakkuuksien passivointi ja nöyryyttäminen on ”valtiopetos”. Kierre pahenee, jos he syyttävät itseään, eikä tätä talouden älystä vapaata kompaa.

Meillä on osoittaa elinkeinoministeriön yhteistyöstä neljän vuosikymmenen virheiden sarja. Kaikki tuntuvat haluavan haudata ne, vaikka niistä saisi opin! Julkinen rahoittaja saa toki itse määrätä, miten ja mihin rahoja käyttää, mutta valtaan kuuluu vastuu.

Eduskunta nosti Finnvera Oyj:n ulkomaiset takausvaltuudet 38mrd:iin. Jos risteilyalan ja maailmankaupan pahin skenaario toteutuu, tarkastellaanko konkurssitila yhdenvertaisin kriteerein, vai maksatetaanko virhe veronmaksajilla?

Erkki Puumalainen

Toimitusjohtaja, Poptori