Kunnallisten terveyspalvelujen raunioilla

Olin kuukausi sitten Raumalla hyvästelemässä viimeisen kerran sisareni, joka kuoli yllättäen ja voitaneen jopa sanoa, että saappaat jalassa.

Viimeiset viikot olen muistellut kaikkia niitä puhelinkeskusteluja, joita olemme käyneet liittyen Rauman terveyspalveluihin. En ole oikein uskonut häntä, kun hän on viimeisten vuosien aikana kertonut, miten vähiin palvelut ovat Raumalla käyneet.

Olen tutustunut verkossa Rauman terveyspalveluihin. Ensinnäkin huomasin, että Rauman kaupungin terveyspalvelut on tarkoitettu ikäihmisille ja lapsiperheille. Se tarkoittanee, että jokainen aikuinen työikäinen saa työterveyspalvelut työnantajaltaan tai käy itse maksavana asiakkaan yksityisellä lääkäriasemalla?

Rauman kansanterveyskuntayhtymän entisen johtavan ylilääkäri Eero Salmenperän pelot ovat käyneet toteen. Ollessani kuntayhtymän hallituksessa lähes koko 90-luvun ylilääkäri sanoi, ettemme saisi antaa terveyskeskuksesta tulla vain köyhäinhoitoa.

Olen muuttanut Raumalta vuonna 2000. Vielä silloin terveyskeskus palveli kaikkia kaupunkilaisia monipuolisesti ja jopa Uotilassa oli oma lääkärinvastaanotto. Terveyskeskuksen vuodeosasto käsitti neljä vuodeosastoa. Koko talo pyöri hyvin motivoituneen ja ammattitaitoisen työvoiman varassa.

Aluesairaalassa oli silloin vielä leikkaustoimintaa ja useita osastoja. Nyt Raumalta on viety käsittääkseni lähes kaikki erikoislääkäripalvelut.

Raumalta muuttoni jälkeen olen voinut seurata terveydenhuoltoa mm. Tanskassa ja Ruotsissa, joissa molemmissa perusterveydenhuolto toimii yksityisten yritysten voimin. Näissä maissa on aitoa kilpailua asiakkaista lääkäriasemien kesken. Erikoissairaanhoidosta näissä maissa vastaa maakunta.

Suomessa Sotea ei ole voitu rakentaa ja toteuttaa samalla periaatteella jostain kummasta syystä. Varsinkin päivystystoiminnan järjestäminen on suuri ja vakava kysymys.

Elokuussa sisareni joutui soittamaan ambulanssin luokseen keskellä yötä, koska hänellä oli vaikeat tuskat. Hän kertoi ensihoitajille, että kivut ovat samanlaiset kuin kaksi vuotta aiemmin, jolloin hänet jouduttiin toimittamaan Poriin leikkaushoitoon. Ensihoitajat konsultoivat lääkäriä Porissa, joka ei nähnyt tarpeelliseksi ottaa sisartani hoitoon. Ensihoitajat suosittelivat sisarelleni Buranaa kipuun ja kehottivat hakeutumaan aamulla päivystykseen.

”Miten on mahdollista, että taloudellisesti niin hyvin toimeentuleva kaupunki kuin Rauma ei pysty järjestämään kaupunkilaisille parempaa terveydenhoitoa eikä varsinkaan päivystystä?”

Kun sisareni lopulta seuraavana päivänä tapasi lääkärin, niin hänet toimitettiin nopeasti Poriin, ja jo samana päivänä hän oli leikkaussalissa. Sisareni oli viikon osastohoidossa Porissa, jossa häntä hoidettiin mm. verenmyrkytyksen vuoksi.

Pari viikkoa kotiutumisen jälkeen hän yritti päästä lääkäriin, koska hän oli oudon väsynyt ja hänelä oli selvät tulehdusoireet. Hän kertoi eräänäkin arkiaamuna soittaneensa terveyskeskukseen, koska oli kokenut olevansa kuumeinen ja huonokuntoinen. Hän ihmetteli, miksi hän ei saa apua.

Seuraavan kerran keskustelin hänen kanssaan lauantaina, kun hän oli vihdoin päässyt käymään laboratoriossa ja oli juuri tullut kotiin. Hoidosta emme siinä vaiheessa vielä tienneet mitään. Seuraavan kerran puhelin soi kello 18 samana päivänä ja veljeni kertoi, että sisareni sydän oli pysähtynyt päivystyksessä ja hänet oli elvytetty.

Hänet vietiin Turkuun teholle, mutta mitään ei enää voitu tehdä hänen hyväkseen. Hän nukkui pois neljä päivää myöhemmin, kun hänet oli siirretty Raumalle saattohoitoon.

Sisareni oli kaikkien heikompiosaisten puolestapuhuja. Hän oli kaupunginvaltuutettuna vuosina 2004–2008 ja hän oli myös sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen. Minulle on kerrottu viranhaltijatasolta, että hän otti luottamustehtävänsä tosissaan ja tarkasti. Hän oli huolissaan kaupunkilaisten palveluista ja oli valmis taistelemaan niiden puolesta. Siksi tuntuukin kohtuuttomalta, että sisareni, joka halusi parempia palveluja kaupunkilaisille, menehtyi näin.

Miten on mahdollista, että taloudellisesti niin hyvin toimeentuleva kaupunki kuin Rauma ei pysty järjestämään kaupunkilaisille parempaa terveydenhoitoa eikä varsinkaan päivystystä? Raumalla ollaan rakentamassa uusia kouluja ympäri kaupunkia ja uimahallli Sahan kentälle. Rahanpuutteesta ei ole kysymys.

Haluankin kysyä, miten teollisuus- ja satamakaupunki Rauman terveyspalveluissa on varauduttu suuronnettomuuksiin, jos päivystyksessä ei ole resursseja virtsakokeen ottamiseen arkipäivänä?

Mikäli asuisin Raumalla niin minua huolestuttaisi.

Elina Helassalo

Kirjoittaja oli Rauman kaupunginvaltuutettuna vuosina 1989–2000