Olen varmasti satojen tuhansien, ellei miljoonien suomalaisten sielun tulkki, kun ehdotan maljaa monilahjakkaan ja Suomen kansan rakastaman taiteilijan Vesku Loirin muistolle. Hän oli suuri ja syvästi kokeva taiteilija koko sielullaan ja piirsi syvän uran suomalaiseen mielenmaisemaan.
1970-luvulla ja myöhemminkin ns. oikea ”kylddyyriväki” inhosi sekä Spedeä että Loiria, jotka nauttivat kansan vilpitöntä tukea, kun Uuno Turhapuro -filmit pyörivät täysille katsomoille kriitikoiden suuresta inhosta huolimatta.
Valtion kassasta elokuvasäätiön kautta monet miljoonatukia saaneet elokuvat esim. Laukaus tehtaalla, keräsi kymmenkunta katsojaa. Spede ei saanut penninkään korvausta filmeistään, eikä kaivannutkaan. Kansa rakasti Uunoa ja äänesti hänen filmejään.
Nauru on sellainen luonnon lahja, ettei se tule aidosti pakottamalla. Loiri hallitsi Uuno Turhapuro- filmeissään suvereenisti tämänkin alueen. Nauru tulee itsestään ja spontaanisti sydämen pohjasta.
Toisena ääripäänä Loirille ovat Eino Leinon sielun syvyyksistä raastavat aineksensa saavat runot. Niissä kuulija näkee kaksi vereslihalla olevaa taiteilijaa.
Lepää ns. rauhassa uudessa ulottuvuudessa Vesku! Teit uskomattoman laajan ja moniulotteisen taiteilijanuran tässä todellisuudessa. En yhtään ihmettelisi, jos olisit jo P. Pietarille ehdottamassa jonkinlaista show’ta enkelien iloksi.
Tottakai sinä vastaisit koreografiasta ja voisit toimia vaikka huilusolistina. Onhan se yksi maan päällä hankkimistasi taidoista. Se voisi kuulostaa hyvältä useiden harppujen säestyksellä.
Lasse Kempas