Kylätie on jatkossakin hiljainen

Maalta on kautta aikojen lähdetty parempien työmahdollisuuksien toivossa.

Aina kaupunki ei suinkaan ole ollut Helsinki tai Tampere, vaan isolla osalla suomalaisista joku tuttavista keräsi tavaransa ja muutti lahden taakse Ruotsiin.

Tukholmasta tai Göteborgista sai leveämpää leipää.

Kun mennään vielä muutama vuosikymmenen taaksepäin, matkattiin todella kauas. Ruohon uskottiin olevan vihreämpää Amerikassa tai Australiassa.

Koko maan pitäminen asuttuna on kotimaan politiikan yksi ikuisuusaiheista.

Kylätiet ovat hiljentyneet, torpat autioituneet ja haja-asutusalueiden kuntien asukasluvut notkahtaneet.

Keskiviikkona julkaistun tutkimuksen mukaan yli puolet suomalaisista on sitä mieltä, että valtion tulisi hidastaa kaupungistumista.

Väkisin ei muuttoa voi estää, ja keinot maaseudulla elämisen mahdollistamiseksi ovat olleet hakusessa.

Kyläteille on jatkossakin vaikea saada kulkijoita, kun työpaikkojen ja opiskelumahdollisuuksien puute ajavat pois maaseudulta.

Valtio on pikemminkin toiminnallaan edistänyt kuin estänyt kaupungistumista ja asumisen taajamaistumista.

Nyt ei tarkoiteta yksin suuria kaupunkeja ja pääkaupunkiseutua.

Esimerkkinä vaatimukset rakentamisen tehokkuudesta sekä yhdyskuntarakenteen tiivistämisestä kaavoituksen keinoin.

Taannoin vihreiden Osmo Soininvaara kiteytti tämän toteamalla, että jokaisen pitäisi asua niin lähellä työpaikkaansa, että matkat voisi taittaa pyörällä.

Puolueista oikeastaan vain keskusta ja myös perussuomalaiset ovat puhuneet alueiden Suomen äänellä.

Keskusta tosin saa haja-asutusalueilta pitkän miinuksen harteilleen roolistaan jätevesimääräysten rakentajana.

Muut ovat rakentaneet hyvinvointiyhteiskuntaa taajamien vinkkelistä.

Alueelliset oppimiskeskukset, etätyömahdollisuuksien parantaminen ja edullisemmat asumiskustannukset voisivat toimia vetovoimana maakuntien suuntaan.

Toisaalta korkeat tulovero- ja kiinteistöveroprosentit ja pitkät etäisyydet painavat vaakakupissa.