Laahaako perässä kirkon toiminta vai mielikuva?

Usein sanotaan, että kirkon toiminta on kaavoihin kangistunutta. Onko näin? Mitä jos ihmisen näkemys onkin väärillä urilla?

Esimerkiksi Rauman seurakunta kohtaa erilaisia ihmisiä koko ajan erilaisissa tilanteissa. Toiminnan kirjo ulottuu vauvasta vainajaan. Kirjaimellisesti.

Perheneuvonnan tapaamisajat ovat täynnä, sairaaloissa keskustellaan pastorin kanssa, samoin vanhainkodeissa, vankiloissa ja vammaispalvelussa. Diakoniatyöntekijät tapaavat päivittäin talous-, päihde- ja mielenterveysongelmaisia. Päiväkerhot huolehtivat pikku pilteistä, nuorisotyöntekijät puuhaavat vähän vanhempien kanssa, papit kastavat, vihkivät ja siunaavat hautaan. Erilaisia tilaisuuksia pidetään pilvin pimein. Joka päivä.

Mielikuva kaavoihin kangistuneesta kirkosta rakentuu, kun ei katsota kokonaisuutta, vaan tuijotetaan vain poikkeustapauksia ja pienten (ääri)ryhmien toimintaa.

Seurakunnan toiminnan tärkein ydin on ihmisten kanssa toimiminen. Sitä tekevät sekä työntekijät että vapaaehtoiset. Joskus kohtaamisessa tarvitaan työntekijän ammattitaitoa, joskus toisen inhimillinen läsnäolo on oikea tapa. Joskus voidaan nauttia vaan elämästä yhdessä.

Hyvä kohtaaminen vaatii riittävän ajan ja sopivan paikan. Molemmat ovat resurssikysymys. Seurakunnan tehtävänä on pitää nämä edellytykset kunnossa. Työntekijöillä on oltava aikaa tavata ihmisiä kiireettä asiallisissa tiloissa. Myös kirkkojen ovien pitää olla avoimina ihmisten omaa hiljentymistä varten.

Seurakuntavaaleissa valittujen on pidettävä huolta siitä, että toiminta pysyy monipuolisena ja koko jäsenistön kattavana, työntekijöitä ja vapaaehtoisia kannustavana heidän tärkeässä tehtävässään. Tätä olen valmis edistämään ja tavoittelemaan.

Seppo Sattilainen

TT, Rauman seurakuntavaaliehdokas