Lahjahevosen suuhun ei ole tapana katsoa

Kirjoittaja pitää Äidinrakkaus-pienoisveistosta Savilanpuiston pienenä sydämenä.
Kirjoittaja pitää Äidinrakkaus-pienoisveistosta Savilanpuiston pienenä sydämenä. Kuva: arkisto/Elina Halminen

Rauno Luttinen (LS 6.8.) on siinä mielessä aivan oikeassa, että Savilassa olevan Äidinrakkauden veistososa saisi olla kolme kertaa suurempana. Näin ei kuitenkaan ole.

Kulttuuri- ja museotoimen johtaja Risto Kupari, Rauman taidemuseon amanuenssi Hanna Kaski ja allekirjoittanut tarkastelimme kesällä 2020 Harjavallassa Emil Cedercreutzin museon harvassa männikössä meille esiteltyä vastaavan kokoista Äidinrakkautta.

Se näytti silloin, avarassa ympäristössä, hieman suuremmalta.

Me päädyimme yksimielisesti sen valintaan, sillä ko. veistos oli mielestämme paras tarjotuista kuudesta vaihtoehdosta.

Tilannehan lähti liikkeelle siitä, että ehdotin lehdessä kesällä 2020, että Sirkushevonen siirrettäisiin Tekkalan puistosta paremmin näkyville Savilanpuistoon. Asiasta käytiin koko kesän varsin vilkasta polemiikkia, eikä hanke sitten toteutunutkaan.

Onneksi, sanoisin nyt, sillä Sirkushevonen näyttää oikein hyvältä paremmin kunnostetussa ympäristössään.

Jääräpäisenä miehenä kysyin kuitenkin Cedercreutzin säätiön asiamieheltä Veikko Lahtiselta, että voisiko Rauma mahdollisesti saada peräti toisen pienemmän veistoksen, ikään kuin varsan Sirkushevoselle. Vastaus oli myönteinen ja siltä pohjalta sitten lähdettiin etenemään.

Veistoksesta on vain Helsingin Varsapuistossa luonnollista kokoa oleva versio, sekä muutama pienoisveistos, jonka yksi valos on mm. Kangasniemellä ja nyt siis Raumallakin.

Keskustelimme Lahtisen kanssa mahdollisesta välikoosta, mutta sellaisen hankintaan olisi kuvanveistäjän pitänyt ensin tehdä veistoksen kopion. Siitä olisi sitten tehty muotti ja pronssivalos. Koko prosessi olisi tullut niin kalliiksi, ettei säätiö katsonut sitä mahdolliseksi.

Kallis veistoksen valaminen oli jo nytkin. Lisäksi tulivat vielä jalustan kustannukset. Leijonanosan kaikista kustannuksista maksoi Emil Cedercreutzin säätiö. Raumalaiset rotaryklubit toimivat projektin ns. ”leveämpinä harteina” ja osallistuivat pienehköllä sovitulla summalla jalustan teettämiseen.

Summa summarum: Olkaamme siis iloisia ja kiitollisia Emil Cedercreutzin säätiölle Rauman kaupungin saamasta hienosta lahjasta.

Kauniiksi kunnostettu puistikko itsessään on nyt yksi kaupungin keskustan keitaista. Pienoisveistos siellä on kuin puiston pieni sydän. Se herättää koostaan huolimatta katsojissa sympaattisia tunteita.

”Pienoisveistos on kuin puiston pieni sydän. Se herättää katsojissa sympaattisia tunteita.”

Lasse Kempas