Lammastaloudella laajennustarvetta

Lampaanliha löytää tiensä yhä useammin suomalaisten ruokapöytiin, vaikka pääsiäinen muodostaa edelleen selkeästi kysyntäpiikin.

Kuluttajat arvostavat kotimaista lampaanlihaa. Tuotanto on kasvanut viime vuosina, mutta vieläkään tarjonta ei kata kysyntää.

Suomessa myydystä karitsasta kotimaista on noin puolet, kaikesta lampaanlihasta vain noin kolmannes.

Tuontilihasta suurin osa tulee pakasteena Uudesta-Seelannista.

Varaa tuotannon kasvattamiseen tuntuisi olevan. Etenkin jos päästään ajatuksesta, että lammas on sesonkituote, joka maistuu muulloinkin kuin pääsiäisenä.

Kesä herättää taas grillikansan. Lammas sopii yhtä lailla grillattavaksi vartaassa muiden lihojen tapaan.

Usko lampaanlihan villasukkamaisesta mausta elää sitkeästi, vaikka puhuja ei olisi lihaa edes maistanut. Osa välttelee lampaanlihaa ihan turhaan.

Kannattaa ainakin kokeilla, etenkin, jos edellisestä lammaspaistista on kulunut aikaa pitkään.

Kysymys on vuosien takaisesta mielikuvasta, jota ei jostakin syystä ole onnistuttu hälventämään.

Vanha uskomus juontaa ajalta, jolloin tiloilla lampaita pidettiin villojen vuoksi.

Niitä kerittiin monta kertaa, lampaita pidettiin pitkään ja eläimet elivät vanhoiksi.

Suomessa lammastilat ovat keskimäärin pieniä. Maatilojen kehitysnäkymäennusteiden mukaan lammastiloilla uuhien määrä kasvaisi vuoteen 2025 mennessä 90 uuheen.

Eniten lammasta tuotetaan lounaisessa Suomessa.

Nykyisellään lampaanlihan kulutus jää noin 700 grammaan henkeä kohti vuodessa.

Tuottajat ovat sinnikkäästi ponnistelleet uusien tuotteiden kehittämiseksi ja kannattavuuden parantamiseksi.

Suoramyynnistä on tullut monelle keino tuotteiden kustannustehokkaaseen markkinointiin.

Samalla sorttimenttia on saatu laajennetuksi. Tuoreen lihan lisäksi saatavana on entistä enemmän erilaisia makkaroita, leikkeitä ja säilykkeitä.

Sarjakuvasta tutun lammaskaalin rinnalle löytyy maukkaita vaihtoehtoja.