Lapset omaishoidon säästöjen kohteena

En tiedä onko olemassa jotain muuta niin kunnioitettavaa työtä, kuin omaishoito. Ihminen joka hoitaa läheistään pyyteettömästi ja näin samalla antaa mahdollisuuden asua kotonaan tutussa ympäristössä, ympäristössä joka tukee päivittäistä toimintaa toisin kuin jotkin hoitolaitokset jotka viime aikoina hyvinkin negatiiviseen valoon ovat joutuneet vakavien puutteiden johdosta.

Suomessa oli vuonna 2018 noin 46 000 omaishoitajaa ja hoidettavien jakauma oli hyvinkin ikäihmispainoitteinen. Peräti 67% hoidettavista oli yli 65 vuotiaita ja yleisin syy hoidon tarpeelle oli muistisairaus. Omaishoidosta koitui kunnille säästöjä vuonna 2018 reilusti yli 2,5 miljardia, jos se lasketaan kokonaiskustannuksista, kuten hoitajien, lääkärien, keittäjien ja laitoshuoltajien sekä muista välillisistä menoista aiheutuneista kustannuksista.

Joten voidaan sanoa, että omaishoito on kunnioitettavaa työtä, mutta se säästää kunnille myös kunnioitettavat 2,5 miljardia euroa vuodessa.

Omaishoidosta puhuessa täytyisi myös muistaa ne äidit ja isät jotka toimivat vammaisen tai sairaan lapsen omaishoitajana. Omaishoidettavien lasten määrä kokonaisuudessaan on kuitenkin peräti 16% ja onkin huomiota herättävää, kuinka vähän asiasta puhutaan tai ylipäätään omaishoito yhdistettäisiin oman lapsen hoitoon.

Tähän ovat myös kunnat tarttuneet ja kaikessa hiljaisuudessa alkaneet leikkaamaan omaishoidontukea koulunsa aloittaneen vammaisen tai sairaan lapsen omaishoidontuesta. Rahallinen leikkaus kunnasta riippuen on peräti 50-100 euroa kuukaudessa, vain sen johdosta että omaishoidettava lapsi käy koulussa.

On aivan käsittämätöntä, että Suomessa jossa on pakollinen oppivelvollisuus, niin tämä pakko myös leikkaa jo entuudestaan hyvinkin matalaa omaishoidontukea. Korkein hallinto-oikeus on antanut useita ratkaisuja tästä epäkohdasta ja todennut, että pakollinen oppivelvollisuus ei saa vaikuttaa omaishoidon tuen määrään alentavasti.

On varmasti syytä nostaa myös esille se tosiasia, että kunnat jotka leikkaavat omaishoidon tukea vastoin Korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä säästävät myös perusopetuksesta. Nämä kouluihin kohdistuvat säästöt heijastuvat ensisijaisesti vammaisiin ja sairaisiin lapsiin resurssien puutteella, kuten koulunkäynnin avustajien vähennyksinä ja ryhmäkokojen kasvamisilla.

Usein näitä perusopetukseen kohdistuvia säästöjä perustellaan taloudellisilla syillä ja omaishoidon tuen leikkauksia hoitoajan lyhentymisellä. Kuvitellaan, että vammainen tai sairas lapsi joka toteuttaa pakollista oppivelvollisuutta ja käy kodin ulkopuolella koulussa on näin koulun hoidettavana, eikä omaishoitajan. Tämä ajattelutapa on suuressa ristiriidassa siihen tilanteeseen jossa hoidettavana on aikuinen, tämän omaishoitaja voi käydä päivisin kokoaikaisessa palkkatyössä, eikä häneltä leikata omaishoidontukea sillä perusteella, että hänen työssäkäyntiaikanaan omainen ei ole hänen hoidettavanaan.

Vaikka omaishoidon tarpeen arvioinnin perusteet pitäisi olla yhtäläiset, niin lapset ovat kuitenkin eriarvoisessa asemassa vammasta tai sairaudesta riippumatta. Usein kuvitellaan, että vanhempi oli se sitten äiti tai isä hoitaisi lasta joka tapauksessa kotona. Tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että vanhemman täytyy suurella todennäköisyydellä jättäytyä pois työelämästä tai vähintäänkin tehdä lyhennettyä työaikaa hoitaakseen vammaista tai sairasta lastaan ja kuljettaa häntä kuntoutuksiin ja terapioihin.

Tämän kaltainen perustelu osoittaa täydellistä tietämättömyyttä vammaisten ja sairaiden lasten arjen haasteista, ei lapsi ole koulun hoidettavana, vaan hän on koulussa oppimassa ja hyvällä tuurilla luomassa uusia sosiaalisia suhteita ja taitoja. Mikäli vammainen tai sairas lapsi tarvitsee hoitoa, niin kyllä tosiasia on että koulusta soitettaisiin omaishoitajalle ja pyydettäisiin häntä tulla hakemaan lapsi kotiin.

Vammainen tai sairas lapsi on kahden eri säästökohteen keskiössä ja on suorastaan käsittämätöntä miten vähän asiasta kuitenkin puhutaan, siitäkin huolimatta että kunnat rikkovat lakia ja osoittavat välinpitämättömyytensä omaishoitoa kohtaan leikkausten muodossa.

Olisiko aika ottaa tämä pyyteetön työ vakavissaan ja lopettaa laittomat omaishoidon tuen leikkaukset, sekä miettiä toteutuuko tämän kaiken keskellä myös se tärkein etu, eli lapsen etu?

Nico Ojala

Puheenjohtaja, Potilas- ja sosiaaliapu ry