Lapsia pitäisi kannustaa harrastamaan liikunnallisia joukkuelajeja

Lasten vähentynyt urheilu on puhuttanut Suomessa jo jonkin aikaa. Milloin ei 5-luokkalaiset pärjää testeissä tai eskarilaiset pääse kyykkyyn ja niin edelleen.

Lapsilla on myös ongelmia sopeutua suuriin ryhmiin. Vanhempien pitäisikin kannustaa lapsiaan harrastamaan joukkuelajeja, sillä hyvällä esimerkillä ja kannustuksella on suuri merkitys lapsen suhtautumiseen ylipäätään urheilemiseen.

Urheilujoukkueessa oleminen tuo läpi elämän kestäviä hyötyjä. Lapset osaavat toimia ryhmän jäsenenä ja huomioida muut kanssaolijat. Joukkuelajeissa tasavertaisuus muiden kanssa on tärkeää ja jälkikasvu ymmärtää kunnioittaa kaikkia ryhmän jäseniä.

On myös psykologisesti todistettu fakta, että ryhmään kuuluminen edistää mielenterveyttämme, sillä ryhmät tarjoavat meille mahdollisuuden itsensä ilmaisemiseen ja turvaan. Kukapa ei haluaisi lapselleen läpi elämän kestäviä ystävyyssuhteita ja varman tukiverkoston?

Tutkimusten mukaan joukkuelajit kehittävät fyysisten taitojen lisäksi lasten sosiaalisia taitoja. Toki kaikkia lapsia ei voi laittaa samaan muottiin; jotkut pärjäävät paremmin yksilölajeissa tai mieluinen harrastus löytyy esimerkiksi taiteiden puolelta, mutta joukkuelajien myötä kehittyvät taidot ovat hyvin varteenotettavia ominaisuuksia.

Myös raha on monien perheiden ongelma – sen sijaan, että lapsi lähtee ystävien kanssa pikaruokaravintolaan, voi aikuinen kannustaa lastaan lähtemään läheiselle jalkapallokentälle.

Itselläni on monen vuoden kokemus joukkuelajin harrastamisesta. Vaikka harrastus on jo jäänyt, se takasi koko nuoruudelleni seuran ja paikan, jossa rauhoittua ja unohtaa mieltä painavat asiat.

Laji on avannut myös uramahdollisuuksia sekä miljoonia opetuksia toisten kohtelemisesta muuten mahdottomaan ulkomaanmatkaan. Vanhempien tuki ja kannustus on aina ollut minulle ehdottoman tärkeää, varsinkin niinä hetkinä, joina olen ollut harrastustani vastaan.

Kannustettu