Viime vuonna valmistunut koulutuspoliittinen selonteko asetti tavoitteeksi, että vuonna 2030 vähintään puolet nuorista aikuisista suorittaisi korkeakoulututkinnon. Tällä hetkellä osuus on reilut 40 prosenttia.
Todellisuus on kuitenkin osoittanut, että Suomi ei pärjää pelkästään korkeakoulutetulla työvoimalla; käytännön töiden osaajia tarvitaan nyt kipeästi lisää.
Ammatillisen koulutuksen tarjonta ja työmarkkinoiden kysyntä eivät näytä kohtaavan. Yrityksillä on vaikeuksia täyttää avoimia tehtäviä, ja osaajapula on noussut monilla toimialoilla yritysten kasvun suurimmaksi esteeksi.
Kauppakamarikyselyn mukaan noin 70 prosenttia yrityksistä kärsii osaajapulasta. Keskuskauppakamarin mukaan työperäisen maahanmuuton lisääminen on yksi keino helpottaa osaajapulaa.
Myös hallitus tavoittelee työperäisen maahanmuuton kaksinkertaistamista vuoteen 2030 mennessä.
Keskuskauppakamarin mukaan julkinen keskustelu aiheesta on jonkin verran vinoutunutta, sillä maahanmuuton osalta puhutaan usein huippuosaajien tarpeesta ja toimista heidän lupaprosessiensa helpottamiseksi. Yritysten määrällisesti suurin tarve kohdistuu kuitenkin työntekijätason tehtävissä toimiviin.
Nyt käytössä oleva saatavuusharkinta on yritysten mukaan haitannut tai jopa kokonaan estänyt ulkomaalaisen työntekijän rekrytointia.
Suomessa työhön perustuvan oleskeluluvan osaratkaisua kutsutaan saatavuusharinnaksi.
Saatavuusharkinnalla tarkoitetaan käytäntöä, jossa selvitetään kolmansista maista tulevien työntekijöiden osalta, onko työmarkkinoilla Suomessa tai EU-alueella sillä hetkellä saatavilla sopivaa työvoimaa kyseiseen tehtävään. Mikäli näin on edes teoreettisesti, ei oleskelulupaa myönnetä.
Toinen ongelma ulkomaalaisten rekrytoinneissa on oleskelulupaprosessien paha takkuaminen.
Lupaprosessit ovat venyneet jopa kestämättömän pitkiksi. Työhön perustuvaa oleskelulupaa joutuu odottamaan keskimäärin 4–6 kuukautta.
Oleskelulupien hidas käsittely ei ole salaisuus maailmallakaan. Se vaikuttaa heikentävästi Suomen houkuttelevuuteen ulkomaalaisten osaajien silmissä.