Luonto kutsuu myös netin kautta

Koronaepidemian laajenemisen estämiseksi laaditut rajoitukset ovat saaneet suomalaiset seuraamaan kevään tuloa uudella tavalla.

Moni yhdessä tehtävä asia on kielletty. Luontoon lähteminen ei kuitenkaan vielä ole.

Maaseudulla ei juuri liikkumisrajoituksia tarvita. Kilometri sinne tai tänne, montaakaan jalan tai pyörällä liikkuvaa ei tule vastaan ja yksinään saa metsässä lintujen laulua kuunnella.

Kaupungeissa ja kaupunkien tienoilla tilanne on toinen. Pururadoilla ja lenkkipoluilla käy kuhina.

Samanlainen on tilanne myös luontoreiteillä, joissa väkeä on riittänyt.

Ihmisten välinpitämättömyys ja piittaamattomuus jättää kuitenkin sanattomaksi.

Aaltojen loisketta rantakiviin on upea seurata. Sitä vastoin sinappiset makkarapaperit kivien koloon työnnettynä tai täyteen pakatut jätesäkit ”unohdettuna” kannon nokassa eivät luontoon kuulu.

Kannattaa pysyä kotona ellei osaa toimia luonnossa luonnon edellyttämällä tavalla.

Jonkun toisen on ne makkarapaperit ja muut roskat maastosta pois kerättävä. Mistä löytyisi jälleen kerran se ahkera ja työteliäs joku?

Kaikilla ei ole kuitenkaan mahdollisuutta lähteä ulos ja matkata maastoon.

WWF:n viime keväänä suursuosion saavuttaneen livekamerat tuovat luonnon ihmisten lähelle vaikeinakin aikoina.

Luontolivessä seurataan käärmeiden luikertelua ja odotellaan sääksien saapumista. Tarjolla on luontoelämyksiä, joita kokeakseen ei tarvitse poistua neljän seinän sisältä.

Luontolive on oivallinen keino levittää tietoa ja samalla hälventää pelkoa ja epäluuloa.

Netin kautta turvallisesti kotoa käsin pääsee näkemään käärmeiden keväistä luikertelua.

Kameran välityksellä WWF haluaa muistuttaa, ettei kyy ei ole aggressiivinen eläin. Jos se puree, se tekee sen vihoviimeisenä puolustuskeinonaan.

Kyitä kannattaa varoa, mutta vainoon ei ole syytä. Niiden puremaa ei kuitenkaan kannata vähätellä. Sekä lasten että aikuisten pitää hakeutua kyyn purtua välittömästi lääkäriin.