Sovinnollisesta budjettikäsittelystä on tullut Rauman valtuustossa jo käytäntö. Talousarviokokouksessa ei ole äänestetty kertaakaan kolmeen vuoteen vaan budjetti on nuijittu kerta kerralta yksimielisesti läpi.
Riitojen puute kertoo siitä, että päätöksenteko on hakeutunut uomiinsa, työkulttuuri on kunnossa eikä välistävetoja tapahdu.
Ennen kaikkea yksimielisyyden taakse kätkeytyy se tosiseikka, että rahaa on. Rajuja säästöjä ja kipeitä päätöksiä ei ole jouduttu tekemään sitten Vahva ja vakaa Rauma -talousohjelman.
Pientä päänvaivaa ovat tuottaneet sosiaali- ja terveyspalveluiden lisäbudjetit, mutta tämäkin puoli siirtyy vuoden vaihteessa hyvinvointialueen huoleksi.
Kakkua on ollut viime vuosina varaa myös koristella ja tarjota vähän jokaiselle jotakin. Tänä vuonna ei punakynää todellakaan käytetty.
Valiokuntien esityksissä toimintamenot olivat 10 miljoonaa euroa pienemmät kuin siinä versiossa, jonka valtuusto lopulta hyväksyi.
Luotosta kertoo sekin, että kaupunginhallitus sai valtuustolta lisää rahavaltaa. Jopa 1,5 miljoonan euron arvoisten kehittämisrahojen käyttöä ei tarvitse erikseen enää hyväksyttää valtuustolla.
Rahanjaosta vallitsee siis sopu, ja hyvä niin. Repivällä otteella Raumaa ei rakenneta.
Pienistä asioista, kuten bussien kulkureiteistä tai vähemmistöjen liputuksesta voidaan olla eri mieltä, mutta suurista linjoista ollaan samaa mieltä.
Toisinkin voisi olla. Ei tarvitse kuin kääntää katse pohjoiseen niin tämän voi huomata.
Nykyoloissa olisi Raumalla ennenkuulumatonta, että niinkin suuri ja jo tehty päätös kuin palloiluhallin rakentaminen peruuntuisi valtuuston äänestyksellä.
Valtuuston budjettipuheissa korostettiin moneen otteeseen, että laihat ajat ovat tulossa ja taloutta on vaikeaa ennustaa.
Ensi vuotta seuraavat vuodet ovatkin taloussuunnitelmassa alijäämäisiä. Velkakuormakin kasvaa suurten investointien vuoksi paljon.
Huonoina aikoina punnitaan, kuinka pitkälle Rauman päätöksenteossa saavutettu ryhdikäs työskentelyote ja keskinäinen luottamus kantavat.